Nyt on sitten sekin koettu, miltä tuntuu kun autosta loppuu bensa keskelle korpea. Kerran keskellä Tukholman neljän ruuhkaa työntelin punaista kaikilla muhkuroilla ja ulokkeilla varustettua Porche 911:sta, mutta se on toinen tarina se.
Nyt matkalla Joensuusta Jyväskylään. Alla Lada. Varkauteen kuvittelin bensan riittävän.
Ensin auto yskii ja nykii. Sammuu melkein, nytkähtää eteenpäin, hyytyy, nytkähtää. Hädissäni katselen ympärilleni. Molemmin puolin vain synkkää metsää, keskellä keltainen viiva, ylämäki joka kaartaa oikealle. Onnekseni huomaan pienen metsätien toisella puolella ja sinne saan yskähtävän ajopelini nitkutettua. Huh, en sentään liikenteen tukoksi jäänyt.
Ovet lukkoon ja juoksen tielle, josta juuri sopivasti saapuukin auto, mersu. Heilutan autolle ja, kas, se pysähtyy. Epäilevän näköinen mies pipo päässä kurkistaa ikkunasta. Juoksen lähemmäksi ja selitän hengästyneenä tilanteeni. Mies pyytää kyytiinsä (tässä vaiheessa vähän arvelutti ja pelotti) ja matkalla kertoo asuvansa lähellä ja muistelee että hänellä olisi bensaa kotona kanisterissa. Se olisi helpoin tapa niin minun ei tarvitsisi hankkia kanisteria mistään. Minua epäilyttää mutta myönnyn, enhän muuta voi. Katselen vaivihkaa miestä, isoa, kultakäädyt ranteessa ja kaulassa. Muodikas nahkatakki. Juttelemme niitä näitä. Muistan että erään ystäväni vanhemmat asuvat lähellä ja soitankin ystävälleni siinä toivossa, että hän olisi käymässä vanhemmillaan. Turha toivo.
Mersu kaartaa hetken päästä (n 10 km) omakotitalon pihaan, mies käväisee sisällä, sitten autotallissa ja astelee tyytyväisenä hymyillen musta kanisteri kädessä takaisin. Siellä on kuulema muutama litra, eiköhän se lähimmälle bensa-asemalle riitä, hän toteaa.
Ajamme takaisin autolleni, mies lorauttaa bensat tankkiin ja autoni hyrähtää käyntiin. Jes! Mies kehoittaa ajamaan perässään niin hän näyttää lähimmän bensa-aseman. Se sijaitsee aika lähellä hänen kotiaan. Mies jää vielä katsomaan että pankkikorttini varmasti toimii kylmäaseman mittarissa. Onnellisena hymyillen kiittelen häntä ja yritän maksaa avusta, bensasta ja kyydeistä. Hän kieltäytyy ehdottomasti ottamasta vastaan. Käyn kipaisemassa autosta tuliaisiksi varaamani Pandan suklaan ja karkkipussin ja pyydän häntä ottamaan edes ne pieneksi kiitokseksi.
Kun mersu ja mies kaartavat pois asemalta, painan rekisterinumeron mieleeni. Luulenpa että tuo kohtelias ja avulias Teiden Ritari saa minulta joulutervehdyksen...
Uskoni ystävällisiin ja auttavaisiin ihmisiin on vahvistunut. Teiden Ritareita on olemassa!
