Kun paahteiseen heinäkuuhun liittää vielä auton hajoamisen ja korvessa oleilun, voin taata viettäneeni kirjaimellisesti pakkolomaa. Maalla kun on ötököitä niin maan perusteellisen runsaasti, ei voinut kuvitellakaan ruskistavansa itseään ulkona makoillen. Kun lapsi oli parin ekan päivän jälkeen paukamia pullollaan (taas kirjaimellisesti!) oli pakko todellakin keskittyä joko vedessä lillumiseen tai sisällä puuhailuun. Rannalle oli kuutisen kilometriä ja fillarilla parikymmentäkiloinen neito tarakalla (oli turvaistuimessa, ei huolta) se tuntui jo matkalta. Erittäin hikiseltä sellaiselta. Rannalla saattoi huuhtoa hiet järveen mutta takaisin tulo.... varsinkin kun kaivon vesi oli vähissä ja suihkukäynnit kortilla.
Tanssilavalle menon ajatuskin hikoilutti. Että saunaan vaatteet päällä kaiken kansan keskelle...
Kesä siis tuntui välillä todella pitkältä. Vaikka nyt ihmettelenkin että on jo elokuun loppu puolta. Ihana satokausikin on mennyt vähän plorinäksi kun marjat olivat kuivia rusinoita metsässä eikä sinne metsään tehnyt edes mieli mennä paahtumaan. Omenoita riittää mutta ne ovat muumiotautisia. Mistä ne sellaisen taudin ovat itselleen keksineetkään, mokomat!
Tämä oli siis ihana kuuma laiska kesä jota ei ole ollut eikä ehkä tule tähän naisen elämään.
