Ihmemaa OZ

Kävin katsomassa ja kokemassa Ihmemaa Ozin Joensuun kaupunginteatterissa. Oli aivan mahtava elämys! Nauraa kihersin ja välillä suorastaan hekottelin. Hahmojen suuhun oli todella nokkelasti lainattu pikku lauseita viitaten johonkin nykyaikaan tai esimerkiksi Väinö Linnan Tuntemattomaan Sotilaaseen. Esitys oli vauhdikas ja visuaalisesti kaunis. Tarina oli rakennettu niin mukavasti näyttömölle että viisivuotiaanikin istui kuin nakutettu koko esityksen ajan. Sopivasti tanssia, laulua ja hassuja tilanteita. Ja tietysti loistava klassikkotarina opetuksineen. Leijonan basso sai seinät tärisemään ja noitien lällätyslaulut olivat vailla vertaa. Opin uusia lällätyksiä omaankin käyttöön ;) "se ken toista aina haukkuu joutuu äklöön räkälaukkuun!" Sivuhahmoista keltainen tie ja toinen variksista olivat hervottoman hauskoja ja rooliinsa täysillä eläytyviä.
Esityksestä jäi tosi hyvä mieli ja oikeastaan tekisi mieli käydä katsomassa se uudelleen. Oli se niin hyvä!

Harha

Taideyhdistys Harha on tuore tulokas Pohjois-Karjalan ja koko Suomen taidekenttään. Harha on yhteenliittymä eri alojen taiteilijoita ja taiteenystäviä, jotka haluavat tuoda esiin mielenkiintoista, hämmentävää, tunteisiin ja ajatuksiin vaikuttavaa taidetta. Harha on luotu napsauttelemaan auki luutuneita käsityksiä siitä, mitä taiteella tehdään ja kuinka sitä tuodaan ihmisille julki. Harha onkin oiva ja vastaanottavainen ympäristö mitä mielikuvituksellisempien ideoiden toteuttamiseen. Unohtamatta hienoissa taiteilijabileissä punaviinit rinnuksilla hengailua.

Harha on toiminut Joensuun kulttuurikentällä vuodesta 2005. Kuluneena vuotena harhalaiset ovat mm. tehneet taidetta 24 tuntia putkeen Taidekeskus Ahjossa yhteistyössä Joensuun Taiteilijaseuran kanssa, maalanneet julkisilla paikoilla Actionpainting-tempauksissa ja järjestäneet Harhojen Yö-näyttelyn. Toiminnan kantavana voimana on kuitenkin viikoittainen kokoontuminen, vertaistuen-nimelläkin kulkeva juttutuokio, jossa kehitellään ideoita ja keskustellaan taiteesta. Uusien jäsenten myötä on Harhassa tiedossa myös uusia tuulia.

Yhteyden Harhaan saa sähköpostitse: taideyhdistys.harha@gmail.com.

tai puhelimella Galleria Harhan aukioloaikana numerosta: 044 020 0017
ti,ke,pe,la,su klo 11-15, to klo 15-19, ma suljettu.
www.harhaa.org

Unkari

Itävallan Wienistä matkustin junalla Unkariin. Silmä tarkkana katselin ikkunasta maisemia mutta rajan ylitystä en tajunnut. Ei minkäänlaisia rajoa.
Jossain vaiheessa kaupunkien talot ja katot alkoivat näyttää erilaisilta.
Szombathely oli määräänpääni. Wienin jälkeen suurin muutos olivat ihmiset. Unkarilaiset ovat lyhyempiä, tanakampia ja tummempia. Talot ovat edelleen kauniita ja persoonallisia mutta vaatimattomampia kuin Wienissä. Mutta se kieli, huh! Niin käsittämättömiä sanoja. Mikään tuntemani kieli ei antanut apua täällä. Siis englanti, espanja tai ruotsi.
Unkarilaiset ihmiset ovat vaatimattomia ja todella ystävällisiä. He pitävät suomalaisia veljeskansana ja kohtelivat kuin sukulaistaan. Vielä joitakin vuosia sitten heillä oli koulussa pakollista lukea Kalevalaa. Unkarilla on erittäin sivistynyt kulttuuri.

Unkarissa on tällä hetkellä vaikeat ajat ja eurolla sai paljon forintteja. Tunsin itseni suorastaan rikkaaksi kun yksi euro oli melkein 300 forinttia. Eli 40 euroa oli yli 11000 forinttia! Ravintolassa söi alkuruoan, pääruoan ja ruokajuomana oluen n 3-5 eurolla.
Paikallisia hoito- ja kauneudenhoitopalveluita kannattaa käyttää. Suomen hintoihin verrattuna todella edullista. Itse otin kestopigmentoinnin yläluomeen ja se maksoi n 60 euroa ja jälki oli todella laadukasta.
Tutustuin paikalliseen vammaisten hoitoon ja se oli oikein hyvää ja laadukasta. Vain ruoka oli heikkotasoista. Unkarissa kun käytetään valkoista jauhoa joka paikassa, täysjyvästä ei tietoakaan.
Hauska yksityiskohta matkastani osui vammaisten koululle, jossa pääsin tanssimaan salsaa varmaankin kaupungin ainoan mustaihoisen kanssa! Ilonpitomme päättyi kun viereisestä luokkahuoneesta opettaja tuli rauhallisesti toteamaan: "täällä yritetään opiskella...".

Szombathelyn toriaukea. Szombathely tarkoittaa lauantaipaikkaa. Siellä on aikaan ollu aina lauantaisin markkinat.

Eräällä kävelylenkillä törmäsin ritareihin! En tiedä mitä he oikeastaan olivat mutta pienen järven ympäri kävellessäni alkoi takaa kuulua kummaa kalahtelua ja nämä herrat juoksivat ohitse haarniskat kalisten.

Viikonlopuksi matkustin junalla Budabestiin. Joki halkaisee kaupungin ja toinen puoli on nimeltään Buda ja toinen Best. Kaupunki on Wieniin verrattuna likainen ja katala. Kaunista arkkitehtuuria ja nähtävää toki löytyy mutta siellä olo ei ole niin turvallinen, paikalliset kohtelevat jopa töykeästi ja siellä saa varoa ettei tule huijatuksi.
Olikohan se raatihuoneen kieppeillä kun valtava ihmisjoukko oli tukkinut kadut ja pysäyttänyt joukkoliikenteen ja korokkeella seisoi palavasti puhuvia ihmisiä joille väkijoukko hurrasi. Liput liehuivat ja ihmiset lauloivat. Tuli vähän mieleen meidän vappumarssit ja puheet. Paikalla oli myös paljon poliiseja ja päätin eräältä käydä kysymässä kohteliaasti mitä siellä tapahtui. Lähestyin poliisiherraa kysyen "Excuse me, do You speak english?" Koppalakki katsoi nenänvarttaan ja vastasi unkariksi "puhutko sinä unkaria?".
Tapahtuma oli ilmeisesti hallituksen vastainen mielenosoitus.

Yöpymispaikka oli Casa de Musica. Hauskan värikäs paikka jossa todella ystävällinen ja avulias henkilökunta. Yöpyminen lähes ilmaista (n 15€/yö) 2hh jaetulla wc- ja suihkutilalla. Seinät pahvia joten korvatulpat olisivat olleet tarpeen.

Kaupungissa oli juuri sinä viikonloppuna kierrätyspäivät eli kaikki ihmiset saivat tyhjentää kodeistaan ylimääräisiä tavaroitaan kadulle muiden otettavaksi. Eli kaduilla oli isoja kasoja joista löytyi huonekaluja, vaatteita ja kaikkea mitä ihmisillä onkaan kodeissaan. Kasojen liepeillä kuhisi kodittomia, joista jotkut jopa hallinnoivat tavaroita eli omivat itselleen ja sitten myivät eteenpäin. Muutaman päivän päästä kaupungin siivoushenkilöstö yhden yön aikana puhdisti jäljelle jäänet rojut pois kaduilta.

Ihanin kokemus Budabestistä oli kylpylä. Maan uumenista pulppuavat mineraalipitoiset kuumat lähteet oli valjastettu ihmisten lilluttavaksi. Altaita oli monen kokoisia niin ulkona kuin sisätiloissakin. Ilma oli vielä kohtuullisen viileä joten höyry nousi tunnelmallisena päitä pilkottavista altaista. Altaissa oli rento tunnelma ja sillä jopa tutustui uusiin ihmisiin. Jotkut läpikkäät kannattaa ehdottomasti ottaa jalkaansa sekä iso mutta vaatimaton pyyhe. Ystäväni näyttävä pyyhe varastettiin! Pukukoppi ja suihkusysteemi oli hankala ja huonosti opastettu. Pukukoppi vuokrattiin omaksi eli siellä vaihdettiin uima-asut ja sinne jätettiin omaisuus. Meidän lukko ei vain toiminut ja puoli tuntia tärvääntyi että saimme apua ongelmaan. Suihkutilat ja wc:t olivat kerrosta alempana ja aika törkyiset. Täällä ne varvastossut tms ovat ihan ehdottomat! Altaat olivat monen mutkan päässä mutta kaiken sähläyksen jälkeen uinti ja kelluskelu tuntuivat sitäkin nautinnollisemmalta. Toisessa päässä olisi päässyt discotunnelmaan musiikkeineen ja valoineen. Se ei minua houkuttanut.

Budabestin lentokentällä oli todella tiukka tullitarkastus. Ihmisiä riisutettiin ja laukkuja availtiin ahkerasti.