Olen asunut Pohjois-Karjalassa pariin otteeseen, vuosina 2005-2006 sekä vuodesta 2010 eteenpäin.
Aluksi olin haltioissani ihmisten puheliaisuudesta ja elämän kiireettömyydestä sekä luonnon läheisyydestä. Tuupovaaralaiset ottivat minut lämpimästi vastaan.
Alkoholi, tanssi ja sisäpiiriläisyys
Toinen erä pohjois-karjalaisuuttani alkoi Hammaslahdesta ja nyt asun muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta.
Täällä on helppoa alkaa juttusille ihmisten kanssa. Ihmiset ovat iloisia ja ronskisanaisia. Jopa hätkähdykseen asti. Vuosien myötä huomasin, että pintasosiaalisuuden alle en päässyt näkemään. Ystävystyminen syvemmin ja ilmaisut aidoista tunteista tai syvälliset keskustelut asioista olivat vaikeita ellei mahdottomia. Alkoholin käyttö on täällä päin runsasta. Vierasta ja jopa vastenmielistä minulle. Rakas harrastukseni, tanssi, näivettyi, koska tanssitaso on täällä alhainen ja ne harvat hyvät tanssijat tanssivat keskenään. Minua ei haettu kun minua ei tunnettu. Rohkeasti hain itse mutta "pro-miesten" ilmeet kertoivat ettei haku ollut mieluinen ja yleensä he suoraan kieltäytyivät hausta. Muutama harvinainen poikkeus onneksi löytyi: Ari, Pekka ja Erkki. Kiitos teille!
Tulin surulliseksi ja kaipasin ystäviäni, jotka asuivat muualla suomessa. Lapseni isä ja hänen isovanhempana pitivät minut Joensuussa. Toivoin heidän yhteyden säilyvän tyttäreeni, kun matka ei ollut esteenä.
Kun sitten aloin paikallisessa tanssiseurassa tanssiohjauksen, jota olin tehnyt vuosia jo Etelä-Suomessa ja Keski-Suomessa, aloin päästä "sisäpiireihin" tanssiporukoissa. Kyllä tuntui valheelliselta, kun mies, joka aiemmin oli kieltäytynyt haustani, nyt tulikin hakemaan minua. No, mukavaa että olen päässyt tanssimaan ja taas virkistämään tanssitaitoani, joka on täällä päässyt kovasti ruostumaan.
Tällaista sisäpiiriläisyyttä ei ole ainoastaan tanssipiireissä, vaan kaikissa piireissä. Tiedonjako ja esimerkiksi yhdistyksen toimintaan perehdyttäminen ei kuulu paikalliseen kulttuuriin. Ahdistavaa. Olen yhdistystoiminnassa ollut mukana muuallakin suomessa erilaisten yhdistysten merkeissä, puheenjohtajanakin, enkä vastaavaa käytäntöä ole muualla tavannut.
Paikallinen salsaseura, Salsa del Este, on virkistävä poikkeus. Syynä lienee yhdistyksen jäsenten nuoruus, kansainvälisyys sekä nykyisen puheenjohtajan suuntautuneisuus yhdistystoimintaan ja sen työnjakoon.
seurakunta
Sopeutumiseni Joensuuhun alkoi pappeihin tutustumalla. Aluksi muiden harrastusten myötä, lopulta seurakunnan toimintaan mukaan menemällä. Täällä Joensuussa on erityisen kauniita - niin sisäisesti kuin ulkoisestikin - naispappeja.
Seurakunnan ja uskon avulla olen löytänyt paikkani Joensuusta ja saanut tukea elämääni ja hyväksyntää ihmisenä. Seurakunta tarjoaa paljon upeaa toimintaa mutta on turhan vaatimaton kertomaan kaikesta toiminnastaan. Tässä yksi asia jonka edistämiseen tunnen paloa. Seurakunnan tiedotustoimikuntaan pääsinkin. Seurakunnan rattaat ovat suureet ja pyörivät hitaasti.
Luonto
Pohjois-Karjalan luonto on vielä villiä ja karuhkoa mutta puhdasta ja sitä on kaikkialla. Vaarat, havumetsät, ryteiköt, suot, Koli, järvet, lammet, Utran saaret, Patvinsuo, Petkeljärvi, Vekarus... luetteloa voisi jatkaa hyvin pitkäksi. Marjastus, sienestys, metsästys, eräily, kalastus, hortoilu ovat täällä helppoa.
Naiset vs miehet
Paikalliset naiset ovat uskomattomat ahkeria, tekeviä, osaavia ja itsenäisiä. Siksikö miehet yleisesti ottaen ovat itsekkäitä pikkupoikia? Tämä on kärjistystä ja tietysti poikkeuksia löytyy.
Aluksi olin haltioissani ihmisten puheliaisuudesta ja elämän kiireettömyydestä sekä luonnon läheisyydestä. Tuupovaaralaiset ottivat minut lämpimästi vastaan.
Alkoholi, tanssi ja sisäpiiriläisyys
Toinen erä pohjois-karjalaisuuttani alkoi Hammaslahdesta ja nyt asun muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta.
Täällä on helppoa alkaa juttusille ihmisten kanssa. Ihmiset ovat iloisia ja ronskisanaisia. Jopa hätkähdykseen asti. Vuosien myötä huomasin, että pintasosiaalisuuden alle en päässyt näkemään. Ystävystyminen syvemmin ja ilmaisut aidoista tunteista tai syvälliset keskustelut asioista olivat vaikeita ellei mahdottomia. Alkoholin käyttö on täällä päin runsasta. Vierasta ja jopa vastenmielistä minulle. Rakas harrastukseni, tanssi, näivettyi, koska tanssitaso on täällä alhainen ja ne harvat hyvät tanssijat tanssivat keskenään. Minua ei haettu kun minua ei tunnettu. Rohkeasti hain itse mutta "pro-miesten" ilmeet kertoivat ettei haku ollut mieluinen ja yleensä he suoraan kieltäytyivät hausta. Muutama harvinainen poikkeus onneksi löytyi: Ari, Pekka ja Erkki. Kiitos teille!
Tulin surulliseksi ja kaipasin ystäviäni, jotka asuivat muualla suomessa. Lapseni isä ja hänen isovanhempana pitivät minut Joensuussa. Toivoin heidän yhteyden säilyvän tyttäreeni, kun matka ei ollut esteenä.
Kun sitten aloin paikallisessa tanssiseurassa tanssiohjauksen, jota olin tehnyt vuosia jo Etelä-Suomessa ja Keski-Suomessa, aloin päästä "sisäpiireihin" tanssiporukoissa. Kyllä tuntui valheelliselta, kun mies, joka aiemmin oli kieltäytynyt haustani, nyt tulikin hakemaan minua. No, mukavaa että olen päässyt tanssimaan ja taas virkistämään tanssitaitoani, joka on täällä päässyt kovasti ruostumaan.
Tällaista sisäpiiriläisyyttä ei ole ainoastaan tanssipiireissä, vaan kaikissa piireissä. Tiedonjako ja esimerkiksi yhdistyksen toimintaan perehdyttäminen ei kuulu paikalliseen kulttuuriin. Ahdistavaa. Olen yhdistystoiminnassa ollut mukana muuallakin suomessa erilaisten yhdistysten merkeissä, puheenjohtajanakin, enkä vastaavaa käytäntöä ole muualla tavannut.
Paikallinen salsaseura, Salsa del Este, on virkistävä poikkeus. Syynä lienee yhdistyksen jäsenten nuoruus, kansainvälisyys sekä nykyisen puheenjohtajan suuntautuneisuus yhdistystoimintaan ja sen työnjakoon.
seurakunta
Sopeutumiseni Joensuuhun alkoi pappeihin tutustumalla. Aluksi muiden harrastusten myötä, lopulta seurakunnan toimintaan mukaan menemällä. Täällä Joensuussa on erityisen kauniita - niin sisäisesti kuin ulkoisestikin - naispappeja.
Seurakunnan ja uskon avulla olen löytänyt paikkani Joensuusta ja saanut tukea elämääni ja hyväksyntää ihmisenä. Seurakunta tarjoaa paljon upeaa toimintaa mutta on turhan vaatimaton kertomaan kaikesta toiminnastaan. Tässä yksi asia jonka edistämiseen tunnen paloa. Seurakunnan tiedotustoimikuntaan pääsinkin. Seurakunnan rattaat ovat suureet ja pyörivät hitaasti.
Luonto
Pohjois-Karjalan luonto on vielä villiä ja karuhkoa mutta puhdasta ja sitä on kaikkialla. Vaarat, havumetsät, ryteiköt, suot, Koli, järvet, lammet, Utran saaret, Patvinsuo, Petkeljärvi, Vekarus... luetteloa voisi jatkaa hyvin pitkäksi. Marjastus, sienestys, metsästys, eräily, kalastus, hortoilu ovat täällä helppoa.
Naiset vs miehet
Paikalliset naiset ovat uskomattomat ahkeria, tekeviä, osaavia ja itsenäisiä. Siksikö miehet yleisesti ottaen ovat itsekkäitä pikkupoikia? Tämä on kärjistystä ja tietysti poikkeuksia löytyy.
