Tanssin taikaa Aitoossa

Kävimme ystävättäreni kanssa tutustumassa meille uuteen lavaan Aitoossa. Menomatkalla todistimme todeksi sisäisen blondiutemme kun seurasimme sokeina netistä ottamiamme ajo-ohjeita. "Nopein reitti" johdatti meidät pikkuriikkisille kesällä leppoisaan prätkäcruisailuun sopiville syrjäteille. Lopulta otin sitten kartan käteen ja nauroin typeryydelleni; lavalle olisi ollut parikin ihan sujuvaa reittiä isompia teitä pitkin. Mutta tulipahan nähtyä upeita taloja! Kuola valuen ohitin vanhoja puukartanoita järven rannalla tai kauniisti pienellä kukkulalla.
Honkalan lavan lattia oli hyvä ja L-muoto epäilyistäni huolimatta toimiva, koska näin hakurivi sai rauhassa elää L:n sopukassa häiritsemättä tanssijoita. Ja hakurivistä näki suoraan esiintymislavalle, mikä minusta oli tosi kiva juttu, vaikkei siellä hakurivissä juuri tarvinnutkaan seisoskella.
Eli miehiä taisi kerrankin olla enemmän kuin naisia ja kaikenlisäksi erittäin tanssitaitoisia miehiä!! Ah ja nam! Sellaisia intensiivisiä hitaita ja nautinnollisia tangoja en ole keskisuomen lavoilla päässyt kokemaan! Ja useamman eri miehen viemänä! Kaikki lajit polkkaa ja masurkkaa myöten sujui ennalta tuntemattomien tanssittajien kanssa loistavasti. Kiitos herrat!
Lämmin kiitos myös Taikakuulle joka soitti erittin tanssittavaa ja monipuolista musiikki! Ja on ne pojat vaan aika syötävän näköisiä, silmän ruokaakin siis ;)

Aurinko!

Nyt on sitten päivä jo kukon askeleen pidempi yötä, jihaa!!
Aurinko paistaa ja hanget hupenee, linnut laulaa melkein korvia huumaavasti ja räystäät tippuu. Jos joku ei ole huomannut, niin kevättä pukkaa :)
Auringonpaiste herättää taas eloon. Tuo lämpöä, valoa ja toivoa. Kyllähän se paljastaa myös pölyt ja rypyt mutta ei anneta niiden häritä. Siivotaan ja nauretaan. Rypythän ovat kunniamerkki naurusta, ilosta, ainakin silmäkulmissa, vai mitä!
Ei tuhlata aikaa epäkohtien tuijotteluun vaan annetaan auringonsäteiden leikkiä kasvoilla, imetään valo ja lämpö talven kohmettamiin soluihimme!
Nyt on aika vaihtaa kukkamullat ja ihailla kasvun ihmettä. Narsissit ja tulppaanit pikku aurinkoina pöydille!

Kesä on tulossa! Kesä, kesä, kesä! Heittäydytään loma tunnelmaan jo etukäteen. Löysätään kiristävää sädekehää tai luovutaan huolien täyttämästä taakasta hartioilla. Ei me niitä tarvita, eihän! Arki sujuu joustavammin ja mieli on keveä ilman kiristyksiä ja taakkoja. Kaivetaan kaapin perukoilta se kaikista raikkaimmman värinen vaate ja tuodaan lisäväriä ja -iloa ympäristöömme.
Hymyillään vastaantulijoille :)
Nuoleskellaan jäätelöä ja sitä mahdollista siippaa siinä vierellä. Taatusti olo paranee ja mieli kohenee, molemmilta. (jos hää meinaa pyristellä vastaan, kutita leuan alta ja sano pilke silmäkulmassa:kuti,kuti!) Jos ei ole siippaa, rutista ketä tahansa lähimmäistä! Usko pois, ei hän siitä loukkaannu, päin vastoin.
Jos vaatteet on päässy kaapissa kutistumaan, ajattele, että nyt sinussa on muutama kilo lisäiloa kropassa!! Olet entistäkin mukavampi halata (vai väittääkö joku että luita on mukavampi halata kuin pehmeää nauravaa ihmistä!?) !
Eikä hoikkien nyt pidä loukkaantua, ihania ja halattavia tekin ootte!!

Aurinkoenergiaa saa myös kaikesta keltaisesta ja orannssista ruuasta! Eiku herkuttelemaan.

Kuunnelkaa Katja Lukinin "vitamiini"!
"Murheet tanssin kaikki eiliseen, mikään ei voi estää tätä valoo.... tämä vitamiini, heilumaan sai lanteet, baila,baila,baila, baila,baila,baila. outo vitamiini rennoksi sai ranteet.." (baila=tanssi)
Siis TANSSIMAAN!!!

Täten annan valtakunnallisen virallisen luvan nauruun, iloon, hymyyn, halaamiseen, nuolemiseen ja tanssimiseen ;)

Kevätpäiväntasauksen juhla

Sisareni ja veljeni kautta maailman! (Tuula Kristiina Lauri)

Laulu kiertää maailmaa
Laulu rauhaa rakentaa
Lähde mukaan auttamaan!

Näiden sanojen kera kutsun Sinut mukaan unelmaani, missiooni. Perjantaina 20.3.2009 on kevätpäivän tasaus, jolloin pohjolassa taas päivä pitenee pitkin harppauksin ja valo voimistuu. Kutsun Sinut kokoamaan tuon päivän aikana ryhmän ihmisiä ympärillesi, suuren tai pienen ryhmän - laulamaan yhdessä. Laulussa on voimaa!
Jos olet töissä koulussa, päiväkodissa, nuorisotyössä, vammaistyössä, vanhusten parissa tai muussa vastaavassa, kutsun Sinut järjestämään iloisen lauluhetken työpaikallasi sen pituisena kuin se päivärytmiinne sopii.
Kokoan itse yhden ryhmän Turussa, josta joulurauhakin julistetaan koko maailmalle joka vuosi. Oletko Sinä valmis kokoamaan oman ryhmäsi omalle paikkakunnallesi? Kokoonnutaan tuon päivän aikana yhteen laulamaan lauluja ilosta, rakkaudesta, ystävyydestä, luonnon kauneudesta, vapaudesta ja rauhasta kansojen kesken! Lauletaan käsi kädessä, sydämen kyllyydestä! Pidetään laulun iloa yllä tunnin ajan tai ryhmäsi aikatauluun sopivan tuokion verran. Kokoontukaa siis yhteen, iloitkaa ja riemuitkaa. Nähkää kaikki kaunis ja hyvä ympärillänne. Katsokaa toisianne, nähkää miten te säteilette yhdessä. Katsokaa luontoa ympärillänne, omaa rakasta Äiti Maatamme. Tuntekaa kiitollisuutta, yhteenkuuluvuutta, auttamishalua, anteeksiantoa, sovintoa, iloa ja rauhaa.
Kutsun Sinut myös laittamaan tätä kutsua eteenpäin, niin monelle kuin suinkin. Erityisen iloinen olen, jos Sinulla on Suomen ulkopuolella kontakteja, joille haluat laittaa tämän käännettynä kyseiselle kielelle. Laittaisitko käännöksen sitten myös tulemaan minulle.
Halutessasi voit liittää myös tapahtumaan lipaskeräyksen Punaiselle Ristille tai vastaavalle hyväntekeväisyysjärjestölle - tai voitte ryhmässä ideoida vapaaehtoistyötä, jota juuri omalla seudullanne tarvittaisiin. Silloin saadaan hyvä kiertämään monin tavoin. Jos myös Sinusta rauhanrukous tuntuu sisimmässäsi hyvältä ajatukselta, toivon että voitte lukea lopuksi jonkin rauhanrukouksen ääneen, piirissä ja käsi kädessä. Laitan tähän ehdotukseksi kahden sanan mittaisen Lakota-intiaanien rukouksen:
"MITAKUYE OYASIN"
Se tarkoittaa "olemme kaikki yhtä" tai "kaikki sukulaiseni". Rukous kunnioittaa jokaisen omaa henkistä polkua ja tunnustaa ihmisten, eläinten, kasvien, kivien ja maaperän pyhyyden - kaiken elämän pyhyyden – ja luo tietoisuuden energian, joka voimistaa rukouksen lausujan lisäksi koko planeettaa.
Rakas ystävä, olen hyvin iloinen ja kiitollinen avustasi. Toivon myös, että voisit laittaa minulle tiedon, montako ihmistä on osallistunut järjestämääsi tilaisuuteen, missä se on pidetty ja mihin aikaan. tuukris@gmail.com.
Samasta osoitteesta voit kysyä lisää, jos tulee jotain kysyttävää. Jollet voi tai ehdi tällä kertaa toteuttaa laulutilaisuutta, laitathan kuitenkin tämän viestini eteenpäin, jotta missioni toteutuu. Ei minun takiani, vaan sen hyvän vuoksi, jota se tuo osaltaan maailmaan. Että ymmärrämme yhteistyön ilon ja voiman.

suhteellinen totuus

Totuus. Mikä on totuus ja kuka sen määrittelee?! Voiko totuudelle asettaa jonkun mittariston?
Löytyykö insinööriä, diplomilla tai ilman, joka sellaisen mittariston loisi?
Jokaisella on oma näkemyksensä ja oma totuutensa, joka pohjautuu oman elämän kokemuksiin. Lapsena opittujen mallien ja elämän eteen heittämien haasteiden läpi yritämme nähdä totuuden.
Tuntuu että vahvimmat "totuudet" jostakin asiasta on ihmisellä, joka ei tiedä kyseisestä asiasta oikeasti mitään.

Suomalaiset ihmiset arvostavat toisissaan eniten rehellisyyttä. Ja uskon, että lähes jokainen ihminen on rehellinen! Oikeasti. Kyse on vain totuuden eri näkökulmista.
Kun yhdellä ihmisellä on samassa huoneessa kuuma jossa toisella on kylmä. Kumpi kertoo silloin totuuden, onko huone kylmä vai kuuma? Onko totuus silloin läsnäolijoiden kokemusten keskiarvo? Vaikuttaako vaatetus tuolloin totuuteen? Villapuvussa on lämmin kun shortsit päällä paleltaa.

Kun ihminen analysoi toista ihmistä, kertooko hän totuuden? Äiti katsoo tytärtään (olkoon hän nyt vaikka Kaisa) ja toteaa hänet kauniiksi, kiltiksi ja herkäksi. Kaisan anorektian partaalla häilyvä ystävätär toteaa Kaisan pullukaksi ja äkkipikaiseksi. Kaisan opettajan mielestä Kaisa on hiljainen ja älykäs. Kaisan poikaystävä näkee Kaisan fyysisesti seksikkäänä mutta ärsyttävän mustasukkaisena. Jne. Kuka heistä kertoo totuuden Kaisasta? Omasta mielestään Kaisa on epävarma ja ruma. Onko se sitten totuus?

Toisten ihmisten elämän seuraaminen ja ruotiminen on kautta aikojen ollut ihmisten suurin huvi. Sitähän nuo tosi-TVt ja draamasarjat ovat pullollaan. Kun seuraamme toisen ihmisen elämää, etsimmekö silloin totuutta, mitä elämä on? Kun arvostelemme naapuriamme, näemmekö oikeasti totuuden? Onko meidän oma elämämme ainut oikea tapa elää? Osaammeko elää itse niin totuudellisesti että meillä on oikeasti varaa arvostella muita?
Miksi kirjakaupan hyllyt notkuvat kirjoja, joissa neuvotaan kuinka tulla onnelliseksi ja menestyväksi? Miksi kirjastojen kysytyimpiä kirjoja ovat ihmissuhde-, itsensä löytämis- ja itsensä kehittämisoppaat?
Löytyykö kirjoista totuus oikeasta tavasta elää? Entä televisiosta tai netistä? Raamatusta?
Eiköhän jokaisen ole vain käytännössä elettävä sitä omaa elämäänsä ja etsittävä sitä omaa totuuttaa (jossa yllämainitut apuvälineet varmasti auttavat jonkun verran).

Mitenköhän paljon rikkaampaa ja antoisampaa elämä olisi jos totuuden lausumisen=arvostelemisen sijaan vilpittömästi auttaisimme ja puhtaasti kannustaisimme kanssakulkijoitamme?

Mustasukkaisuus

Tunteista vielä. Listalta jäi mustasukkaisuus.
Siinäpä yksi viheliäinen tunne. Onko se oikeastaan enemmän kateutta (minäkin haluan samaa mitä tuolla toisella on), omistamisen halua (tämä on minun, älä edes katso!), pelkoa (en halua jäädä yksin) vai mitä? Vai sekoitus kaikkia noita?
Muumeissa oli tänään vedenneito, jonka näkivät ja siitä lumoutuivat vain muumilaakson miehet. Naiset sitten mustasukkaisuuksissaan halusivat täyttää lammen, jossa vedenneito oli nähty. Etunenässä Vilijonkka, jolla ei ole edes miestä.
Mustasukkaisuus on inhottava raastava ja kalvava tunne rinnassa tai vatsassa. Se saattaa halvaannuttaa tai saada tekemään dramaattisia tekoja. Kuten muumeissa.
Eräs ystäväni kertoi, että kun hänen miehensä on ulkona ilman häntä, hän laittaa iltapalaa valmiiksi miehelleen ja on erityisen ihana ja ystävällinen miehelleen sekä ennen lähtöä että seuraavana aamuna. Syynä tähän toimintamalliin on muistuttaa hyvästä vaimosta ettei miehelle tulisi houkutusta illanvietossa vilkuilla muita naisia. Näinkin mustasukkaisuus voi toimia. Ei paha!
Usein mustasukkaisuus saa kyllä toimimaan juuri päinvastoin. Kiukuttelemaan ja tiuskimaan, jopa heittelemään tavaroita.

Nancy Friday sanoo kirjassaan Mustasukkaisuus: "kun ihminen on mustasukkainen, rakkauden kohde on yleensä suojassa hänen vihamielisyydeltään. (viha kohdistuu siis kolmanteen osapuoleen. "toim. huom.") Kun ihminen tuntee vihamielisyyttä etupäässä rakastettua kohtaan, tämä on kateutta, vaikka hän voikin sanoa sitä mustasukkaisuudeksi."

Vallasta kai mustasukkaisuudessa on kyse. Mustasukkainen haluaa omistaa, pitää itsellään rakastamansa ihmisen. Häntä ei halua jakaa kenkään kanssa. Mustasukkainen haluaa määrätä mitä rakas ihminen tekee ja kenen kanssa. Se on myös rakastetun valtaa antaa tai olla antamatta rakkautta. Ja sitä ilman ei kukaan halua jäädä, eihän!
Kun näet rakastettusi toisen ihmisen kanssa ja jos silloin tunnet vihaa rakastettuasi kohtaan, olet oikeastaan kateellinen. Jos tunne vihaa sitä toista henkilöä kohtaan, olet mustasukkainen.

Mustasukkainen voi olla myös lapsestaan tai entisestä kumppanistaan (voi taivas, mitä tarinoita tästä aiheesta onkaan olemassa!). Tai isästä tai äidistä. Ystävästä. Kaikista ihmisistä, joita kohtaa tunnemme rakkautta ja joilta koemme saavamme rakkautta. Rakkauden menettämisen pelko johtaa mustasukkaisuuteen.

Tunteet -elämän mysteeri?

Toisilla niitä on vaikka muille jakaa ja toisilta ne taitaa puuttua kokonaan. Tunteet.
Ne tulee ja menee. Mutta pahinta jälkeä ne tekee jos ne yrittää tukahduttaa. Joskus ne syö sisältä päin, joskus ne saa ihmisen tekemään ääliömäisiä asioita. Harkitsemattomia.
Pitääkö kaikkea sitten aina harkita. En tiedä.
Joskus ne saa tekemään hyviä asioita. Tunteet siis edelleen. Vaikkapa pussaamaan. Tai auttamaan.
Mitäs kaikkia tunteita onkaan? Ilo, suru, riemu, kateellisuus, viha, epävarmuus, turvallisuuden tunne, pelko (tämä on kyllä pahin kaikista!!!), onnistumisen tai epäonnistumisen tunne, pettymys, usko, toivo ja suurin niistä on rakkaus. Siinä ainakin osa näin äkkiä mietittynä. Eikä minkäänlaisessa järjestyksessä. Onko ne sitten negatiivisia vai positiivisia tunteita? Sehän kai riippuu siitä, miten ne saavat ihmisen reagoimaan.
Otetaanpas vaikka kateus. Sanotaan että kun pohojalaane tekköö kateuresta vielä komiamma talon ku grannil on niin savolaene polttoo nuapurin pirtin poroks ettei häirihe silimmää. Jos kateudesta saa pontta toimiinsa, sehän on hyvä asia. Mutta jos kateus saa tekemään toiselle pahaa, on se mielestäni paha asia. Eli ei niinkään se tunne vaan mitä siitä seuraa.
Kuinkas me sitten opitaan tunnistamaan ja käsittelemään tunteitamme?
Lapsuudesta kai aika paljon lähtee. Mallikäyttäytyminen. Opittu/opetettu käyttäytyminen. Mutta persoonallakin lienee lusikkansa ihmisen käyttäytymissopassa.
Erilaisia persoonallisuustestejä on luotu jos jonkinlaisia. Mikä perustuu tähtiin, mikä kirjaimiin, mikä mihinkin. Ja joka kerta kun teet uuden ,saat hieman erilaisen lopputuloksen. Mihin niistä sitten pitäisi uskoa..?
Ja mistä ihmeestä ne tunteet sitten tulee ja minne ne menee? Ja miksi toinen saattaa tuntea samassa tilanteessa ihan erilaisia tunteita kuin minä?
Usein ihmisen aikuisikä on sitä, että etsii ja opettelee kuuntelemaan tunteitaan ja sitten tapoja hillitä, hallita, kontrolloida tunteitaan.
Pirskatti! Eikö nyt parempaakin tekemistä olis kun yrittää hallita jotain, mitä ei oikeastaan ole edes olemassa. Vai onko jollakin joku mittari tunteiden mittaamiseen ja tunnistamiseen? Mitähän skeptikot muuten sanoo tunteista, kun he uskovat vain kaikkeen mikä on mitattavissa jollain laitteella? Hoi, skeptikko, vastaatko minulle!?

Minulla niitä riittää. Tunteita. Mielelläni jakaisin pois. Ja jaankin, joskus ihan huomaamattani. Ilo tarttuu, vai mitä? Annetaan rakkauden, ilon, riemun ja mielihyvän tunteiden näkyä ja jaetaan niitä. Eihän se ole meiltä pois, vai onko? Kyllä joku ilonpilaaja varmasti niin uskoo, koska hänellä on niin kova tarve se ilo pilata. Kun se Korisevan Arjakin aikanaan nauroi ihan liikaa. Meni monella päivä pilalle mokomasta. Naminami-Marcon vielä jotenkin sietää, sehän on homo. Minkäs se sille voi. Naminamilleen.
Ja joillekin rakastuneen parin kuhertelu on ihan liikaa. Suorastaan kuvottavaa. Sillai lempeän lammasmaisesti toisiaan toljottavat, supattavat ja koskettelevat. Yök.