Kun maaginen keskikesänjuhla, Juhannus, lähestyy, alkaa paineet kertyä yhden jos toisenkin jommassa kummassa tai molemmissa päissä.
Juhannuksenahan pitää olla jossakin. Muualla kuin kotona. Juhannuksena pitää olla hauskaa. Juhannuksena pitää olla heila. Juhannuksena pitää syödä hyvin ja usein myös juoda.
Tiet täyttyvät kireistä juhannukseen kiirehtijöistä. Kaupat tyhenevät ruuasta kuin tiedossa olisi nälänhätä.
Entäpä ne sinkkuihmiset, joiden ystävät ovat pariutuneet, jotka eivät harrasta ryyppäämistä eivätkä halua mennä vanhempiensa/sukulaisten mökille tai eivät itse omista omaa mökkiä. Mitä he tekevät?
Juhannustanssit ovat aattona kamala kokemus. Lava täynnä humalaisia "kerran kesässä lavalle"-tyyppejä. Perheelliset viettävät omaa Juhannustaan omissa ympyröissään. Ei mukaan kutsuta sinkkua. Missä tahansa yleisellä paikalla tai tapahtumissa on vain humalaisia.
Oi, suuri keskikesän juhla, sa juhla perheiden ja humalaisten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti