paineita

Miksiköhän ihminen kerää paineita itselleen mitä kummallisimmista asioista? Ihmisellä tarkoitan nyt itseäni. Luokittelen itseni siis ihmiseksi sentään. Niin mahdottoman iloinen kun olenkin ystävien vierailuista, ne aiheuttavat myös paineita. Onko ruokaa ja juomaa riittävästi ja oikeanlaista, että kaikki tulevat kylläisiksi ja pystyvät syömään ilman irvistelyjä tai ilmavaivoja. Onko kotona riittävän siistiä ja puhdasta, että vieraan on miellyttävä tulla. Onko vessassa puhtaat pyyhkeet ja riittävästi paperia. Rasittaako vilkkaan pikkuneidin pulputus ja leikit vieraita. Tunteeko vieras olonsa vaivautuneeksi tai hylätyksi kun joudun jatkuvasti jakamaan huomiotani ja aikaani pirpanaan. Jne.
Vatsaa vääntää ja rintaa ahdistaa etukäteen huolehtiminen ja leukaperiäni alkaa kiristää jos prinsessani ei käyttäydy "nätisti".
Kun käännän asian toisin päin; en minä ystävän luo mene tekemään siisteys- ja tupatarkastusta. Okei, kädet pyyhin mieluummin vaikka omiin vaatteisiini kuin likaiseen käsipyyhkeeseen (ei sika- eikä muutakaan influenssaa tai vatsatautia meille, kiitos!). Olen kiitollinen siitä mitä tarjotaan ja olen lähinnä iloinen lapsen/lasten läsnäolosta ja ymmärrän että vanhempien on heistä huolehdittava vierailunkin aikana. Tiedän, että ainakin suurin osa ystäväni ajattelevat samoin (ainakin kaikesta muusta kuin siitä käsipyyhkeestä ;) ).
Miksi siis aiheutan itselleni turhaa painetta? Miksi yritän olla enemmän ja näyttää paremmalta kuin olenkaan? Tunne siitä ettei riitä, ei kelpaa, ei osaa. Juuret lienee siellä lapsuudessa kun mikään ei riittänyt, ei kelvannut enkä heti osannut.
Katson nyt itseäni peiliin ja mietin, siirränkö saman riittämättömyyden tunteen omalle lapselleni? Pyrkimys on parempaan vaan mikä onkaan toteutus? Tulos nähdään muutaman vuosikymmenen jälkeen...

Luovat Siskot

Kyllä elämä hymyilee tänä kesänä :)
Jostain syystä isompi koti houkuttelee kylään sellaisiakin ystäviä, joita harvemmin näkee. Kuluneena kesänä ei taida olla pariakaan viikkoa etteikö olisi ollut vieraita. Olen siunattu ystävillä!
Kulunut viikonloppu sujahti erityisen hyvässä seurassa. Luovat Siskoni eteläsuomesta huristelivat luoksemme. Maalailimme, kokkailimme, leikimme, uimme ja nautimme kesästä. Aah, tällaista lisää, kiitos!
Ja tänään saan vieraakseni lastensa kera ystävän, jota en ole tavannut muutamaan vuoteen.

mansikkakesää

Mansikoita on tytön kanssa nyt syöty niin paljon, että hän lipitti iltapalalla vain vaniljakiisselit kulhosta. Mansikat katosivat äidin suuhun.
Mansikka on yllättävän hapokasta, vie kynsilakat kynsistä! Uusi luomukynsilakanpoistoaine siis, suosittelen. Vaan siirtyyköhän lakka sitten mansikoihin? Siinäkö syy ettei tytölle maistunut?

Tanssireviiriä olen lomalla päässyt laajentamaan Maaningan Kasinon ja Liperin lavan verran. Maaningan lava on mieluinen. Riittävän iso lava ja tanssitaitoisia miehiä. Liperissä taasen oli mukava jutustella välittömien ihmisten kanssa :) Ja Syke toi sykettä kuten aina ennenkin. He soittavat aina oikealla sykkeellä ja ovat välittömiä hymyileviä esiintyjiä, siitä minä pidän!

Tärkeää elämässä

Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut, nouse ylös.
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa
itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

-Aino Suhola

Osaanko paremmin kärsiä vai rakastaa..?

Kärsimme,
koska toivomme toisten rakastavan meitä
kuvittelemallamme tavalla,
eikä niin kuin rakkauden tulisi ilmetä
- vapaana, hallitsemattomana,
ohjaten meitä voimallaan ja
estäen meitä pysähtymästä.

Paulo Coelho: Zahir

Voi himputti, taidan olla norsuille sukua, koska kärsin. Minua ei rakasteta minun haluamallani tavalla tai minua ei rakasta ne ihmiset, joiden haluaisin minua rakastavan.
Kun saan vastaanottaa rakkautta aivan yllättävältä taholta ja yllättävällä tavalla, hämmennyn. En tunne ansaitsevani sitä. Ikäänkuin rakkautta voisi jotenkin ansaita.

Aamurukous

Tämä päivä on mennyt toistaiseksi hyvin. En ole
juorunnut, en menettänyt malttiani, en ollut ahne,
häijy, itsekäs, tyytymätön enkä koppava.

Mutta kohta aion nousta vuoteesta, ja sitten
tarvitsenkin jo kovasti apua!
Amen.