kosketus

Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään

tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima

-Tommy Tabermann-


Niinpä.
Jos hyväilyt puuttuva elämästä, puuttuvat usein ihmeetkin. Puuttuu se täyteläisyys ja pehmeys joka parantaa ja voimauttaa. Puuttuu se hellyys ja lämpö joka uudistaa ja saa kukoistamaan. Ilman ihokosketusta itse hämärtyy, minäkuva sumenee tai vääristyy. Ihminen tarvitsee peiliä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunteakseen itsensä kokonaiseksi, ehjäksi. Nähdäkseen ja tunteakseen itsensä.
 Kosketuksen kaipuu saa ihmisen kerjäämään rakkautta ja kutistamaan tai väkisin tunkemaan itsensä liian pieneen tai väärän muotoiseen muottiin. Kosketuksen puute kiristää mieltä ja kehoa.Lopulta sairastuttaa.


Tohtori Milona määrää: kosketelkaa toisianne ja voikaa hyvin!

Vuosi vaihtui ekohengessä

Uudella vuosikymmenellä ollaan. Vaihdoin vuosinumeroita kauniissa Keuruun ekokylässä. Kiitos ja tervehdys rakkaille ystäville sinne! Vuoden ensimmäisenä päivänä auringon reitti taivaan rannalla oli todella valokuvauksellinen. Eikä minulla ollut kameraa mukana...
 Jäin pohtimaan yhteisöeloa. Miten keskellä kymmeniä ihmisiä voi kuitenkin tuntea itsensä yksinäiseksì? Onko huomaavaisuus toisia kohtaan kääntynyt välttelyksi? Ruokailu on ainut hetki, jolloin hetkeksi kaikki istahdetaan saman pöydän ääreen. Mutta kolmevuotiaan kanssa ei sitä ylellisyyttä kauaa kestä. Kun oikeastaan ei ole kenenkään vieras ja tavallaan kaikkien vieras, on vähän orpo ja irrallinen olo. Kun en vielä tunne kaikkia ja koen helposti syyllisyyttä kun häiritsen lapseni kanssa toisten rauhaa.
 Olihan toki myös ihania kohtaamisia, hetkiä, jolloin koin läsnäoloa, läheisyyttä ja lämpöä. Varsinkin A:n ja OP:n kanssa.

 Vuosi on alkanut myös yhteistaidenäyttelyn suunnittelulla Luovien Siskojen kera. Antoisaa, innostavaa ja haastavaa. Määränpää lähestyy, sitä kohti on jo toista vuotta suunnattu. Tuntuu hyvältä.

 Uusia työhaasteita ja ihmissuhdehaasteita. Omien voimavarojen uudelleen etsimistä ja löytämistä. Anteeksi antamisen opettelua uudelleen ja uudellleen. Aina kun luulen oppineeni, tulen uuden haasteen eteen. Anteeksi antaminen kuitenkin parantaa ja vapauttaa. Aina se ei vain ole niin helppoa, pyytetön vilpitön anteeksianto ilman mitään odotuksia toiselta osapuolelta. Ilman, että toinen osapuoli edes pyytää anteeksi. Mutta vain sen kautta voi eheytyä itse ja antaa tilaa uudelle hyvälle elämässään. Ja sitä hyvääkin onnekseni tuntuu tulevan!

Tuskasta matkalle kasvuun

Elämän tuskaiset ja kipeät hetket ovat maaperän muokkausta uudelle kasvulle. Vanha pinta kynnetään maan sisään, pinta rikotaan odottamaan uutta kasvua, uusia siemeniä. Madot ovat myös tärkeita maaperän kuohkeana säilymisessä, ilmavan juuriston hengissä pysymisessä.

Kipeitä hetkiä voi purkaa maalaamalla. Uutta kasvua kohti voi myös suunnata pensselin kanssa. Minulla ne toimivat. Olo helpottuu kummasti kun saa purettua tuskaa ulos ja työstää niitä kuvan muotoon ja varsinkin värin avulla.

Tässä eilisen terapiamaalauksen satoa. Kiitos tyttäreni, joka vaati meitä maalaamaan. Hänen upea kuvansa ensimmäisenä.

yksityiskohta työstä "tuska"

matkalla kasvuun