sudoku

Minusta on tullut sudokunisti. Miten nautinnollista onkaan ottaa kynä ja sudokuruudukko käteen ja uppoutua numeroiden ja logiikan selkeään maailmaan. Kaikki muu unohtuu ja mikä tyydytys seuraakaan ratkaisujen löytymisestä. Kun on ratkaissut yhden, on pakko ottaa vielä toinen...
Erityisesti nautin erilaisista versioista kuten x-sudoku, kennosudoku, useamman kentän yhdistelmäsudoku. Niissä saa katsella peliä entistäkin kolmiuloitteisemmin ja useammasta näkökulmasta.
Päivästä puuttuu jotain jos ei ole saanut sudokuannosta. Jos jossain joutuu odottelemaan, apuun tulee kännykän sudokupeli ja odottaminen ei tunnu enää miltään. Ennen inhosin odottelua.
Onko sudoku elämäni rikaste vai rasite, en tiedä. Sisältöä, mielekkyyttä ja rentoutusta se tuo kyllä. Tosin joskus senkin ajan voisi käyttää vaikka siivoamiseen tai muuhun "hyödyllisempään". Yritän puolustella itselleni että ehkäisen dementiaa. Sudoku on erinomaista aivojumppaa. Haittaako se sosiaalista elämääni? Ei sentään. No, ehkä voisin illalla nukkumaan mennessä suukotella enemmän miestäni ja pelata vähemmän sudokua. Mutta itsepähän opetti minut tähän ja toisaalta ristikko tai sudoku löytyy hänenkin kourastaan ;)

2012

 Ensi vuosi on ollut pitkään se "maailmanlopun" vuosi. Miten on, tuleeko maailman loppu vai alkaako uusi uljaampi aikakausi? Tiedä häntä mutta ainakin meitä ihmisiä selvästi ravistellaan. Vai tunnetko sinä ketään, jolla ei olisi mitään kriisiä käynnissä tai ollut lähiaikoina? Minä en.
Omaa elämäänikin on ravisteltu, johtuen tietysti myös osittain omista valinnoistani. Mutta esimerkiksi hampaan katkeamiseen tai auton hajoamiseen ei juuri itse voi vaikuttaa muutoin kuin omalla suhtautumisellaan asiaan. Ja oma suhtautumiseni on väsymyksen, selkäkivun yms lomassa tietysti itku ja hammasten kiristys. Eli en ole osannut suhtautua asioihin kovinkaan rakentavasti...
 Mutta apua ja johdatusta tulee eteen yllättäviltä tahoilta. Ja tietysti myös henkistä tukea ihan tutuilta ihanilta ystäviltä (pusi pusi moiskis ja halaus teille rakkaat ystävät!).

Aivan kuin meitä valmisteltaisiin ja "jalostettaisiin". Vain virheellisistä ajatus- ja käytösmalleista luopumalla selviää ravistelusta. On opittava rakastamaan pyyteettä, annettava aina anteeksi -niin muille kuin itselleenkin-, nöyrryttävä, autettava, osattava ottaa apua vastaan ja oltava avoin tälle hetkelle.  Itse ainakin olen huomannut, että jos jään kiinni ylpeyteen tai ajattelen " minua on kohdeltu väärin", asiat vain pahenevat.


Laitanpa alle joitakin linkkejä keskusteluihin vuodesta 2012

http://www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/21-12-2012-maailmanloppu-vai-uuden-aikakauden-alku-t3485.html

http://www.astro.fi/archive/article/id/161

http://www.diagnosis2012.co.uk/

http://www.city.fi/artikkeli/Maailmanloppu+tulee/2916/


http://www.phpbbserver.com/phk/index.php?mforum=phk
http://www.phpbbserver.com/phk/viewtopic.php?t=2987&mforum=phk