Minusta on tullut sudokunisti. Miten nautinnollista onkaan ottaa kynä ja sudokuruudukko käteen ja uppoutua numeroiden ja logiikan selkeään maailmaan. Kaikki muu unohtuu ja mikä tyydytys seuraakaan ratkaisujen löytymisestä. Kun on ratkaissut yhden, on pakko ottaa vielä toinen...
Erityisesti nautin erilaisista versioista kuten x-sudoku, kennosudoku, useamman kentän yhdistelmäsudoku. Niissä saa katsella peliä entistäkin kolmiuloitteisemmin ja useammasta näkökulmasta.
Päivästä puuttuu jotain jos ei ole saanut sudokuannosta. Jos jossain joutuu odottelemaan, apuun tulee kännykän sudokupeli ja odottaminen ei tunnu enää miltään. Ennen inhosin odottelua.
Onko sudoku elämäni rikaste vai rasite, en tiedä. Sisältöä, mielekkyyttä ja rentoutusta se tuo kyllä. Tosin joskus senkin ajan voisi käyttää vaikka siivoamiseen tai muuhun "hyödyllisempään". Yritän puolustella itselleni että ehkäisen dementiaa. Sudoku on erinomaista aivojumppaa. Haittaako se sosiaalista elämääni? Ei sentään. No, ehkä voisin illalla nukkumaan mennessä suukotella enemmän miestäni ja pelata vähemmän sudokua. Mutta itsepähän opetti minut tähän ja toisaalta ristikko tai sudoku löytyy hänenkin kourastaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti