taistelutantereesta tiedostamiseen

Parisuhde, ikuisen onnen ja rauhan tyyssija vai jatkuvan rähinän tanner?
Lähes kaikki kai tavoittelevat jossain vaiheessa elämäänsä parisuhdetta ja sen mukanaan tulevaa auvoista oloa. Yhdessäoloa, rakkautta, jakamista yms. Mutta mitä sitten tapahtuu? Miksi se ei olekaan pelkkää onnea ja hyvää oloa? Miksi toinen alkaa ärsyttää ja tuottaa pettymyksiä? Miksi se toinen ei voi ymmärtää mitä minä haluan? Miksi rakkaus ei riitä?
Olen usein esittänyt tämän esimerkin: kun nainen kohtaa miehen, hän miettii, tuossa miehessä on potentiaalia, hänestä saan muokattua hyvän miehen. Kun mies kohtaa naisen, hän ajattelee, ihana nainen, kunpa hän ei ikinä muuttuisi. Lopulta mies ei muutu ikinä miksikään ja nainen muuttuu kuin eri ihmiseksi. Mistä se johtuu? Hyväksyykö mies helpommin naisen sellaisena kuin hän on? Yrittääkö nainen muuttaa miestä mieleisekseen? (Ehkäpä tämä ei ole niin sukupuolisidonnainen asia, ei todellakaan, mutta helpompi kirjoittaa mies ja nainen kuin toinen ja toinen. Ei ajatella nyt miestä miehenä ja naista naisena vaan kumppanina 1 ja 2. toim. huom.)
Uskoisin, että nainen aikansa yritettyään muuttaa miestä mieleisekseen, alkaakin muuttaa itseään. Itse huomaan yrittäväni miellyttää toista ja yrittää olla jotain, mitä en oikeastaan ole. Ja jossakin vaiheessa se valheellinen paketti räjähtää käsiin. En viihdy siinä roolissa varsinkaan kun en kuitenkaan saa mitään kiitos siitä.
Naiset kai yleensä keskustelevat avoimemmin tunteistaan. Miehet kokevat tunteista puhumisen syytöksenä itseään kohtaan. Jos nainen sanoo "minulla on paha mieli", mies kuulee sen " sinä teet minulle pahan mielen". Ja mikä onkaan lopputulos? Riita. Mies vetäytyy kuoreensa ja torjuu syytöksen ja siitähän nainen vain yrittää entistä hanakammin lähestyä ja lopulta mies ei enää kestä vaan sanoo "turpa kiinni " tai muuta yhtä kehittävää tai pakenee paikalta, vaikkapa autotalliin tai kaljalle. Tai sitten mies hyppää heti puolustuskannalle ja alkaa syyttää takaisin. Lopputuloksena nainen itkee ja mies turhautuu.
Jotkut asiantuntijat kertovat, että ihminen rakastuu ihmiseen, joka muistuttaa alitajuisesti lapsuuden vanhempia eli edustaa niitä asioita, joihin lapsena on tottunut. Eli myös ne ongelmat ja "virtahevot olohuoneessa" siirtyvät lapsuudesta aikuisen parisuhteeseen. Ihminen odottaa kumppaninsa korjaavan nuo ongelmat. Mutta eihän se tietysti niin toimi.
Hyvässä parisuhteessa hyväksyminen ja omistautuminen kai ovat avainsanoja (anteeksipyytämisen ja -antamisen lisäksi tietysti). Hyväksyä toinen sellaisena kuin on ja muuttaa omaa suhtautumistaan jos jokin niin sanotusti mättää.
Epämiellyttävät tunteet ja ajatukset ja niistä seuraavat teot ovat jokaisen omalla vastuulla. Esimerkiksi: Jos tulen väsyneenä myöhään töistä kotiin ja toivon, että mies olisi laittanut minulle valmiiksi jotain iltapalaa. Kotona mies makaa sohvalla TVtä katsellen ja päivän tiskit lojuvat tiskipöydällä levällään. Raivostun ja alan syyttää miestä laiskuudesta. Mies suuttuu ja/tai loukkaantuu. Lopputuloksena molemmilla paha mieli. Miten tämän olisi voinut elää toisin? Olisin voinut soittaa miehelle ja kysyä josko hän jaksaisi laittaa vähän iltapalaa koska olen väsynyt ja nälkäinen. Eihän hän ole ajatustenlukija, kuten ei kukaan meistä.

  Ajatustenluvusta on pakko luisua pienelle sivuraiteelle. Inhoan, kun joku sanoo: tiedän mitä ajattelet/miltä sinusta tuntuu! Hän varmasti tarkoittaa sillä hyvää mutta varmasti hän ei voi tietää mitä minä ajattelen saatika tunnen. Varsinkaan kun/jos kyseessä on asia, josta hän ei tiedä mitään. Mutta palataan parisuhteeseen.

Koska toista ei voi muuttaa -niin ärsyttävää kuin se onkin- kannattaisi varmaan miettiä omien tekojen ja sanojen seurauksia. Niinhän teemme ystävienkin kanssa. Miksi emme sen kaikista rakkaimman ihmisen, joka on suostunut jakamaan elämänsä kanssamme. Mitkä minun arvoni ovat ja miten osoitan niitä kumppanilleni? Jos odotan vain itselleni hyvää kohtelua ja palvelua, kannattaa ehkä hankkia palvelija. Kumppani ei sitä ole. Eikä kyllä palvelijaakaan saa kohdella miten vaan.
Millainen kumppani MINÄ haluan olla ja mikä estää sen?
Mihin haluan käyttää tämän ainutlaatuisen elämäni? Turhanpäiväiseen riitelyynkö ja valtapeliin. Kiistelyyn ja oikeassa olemiseenko.
Paljon voi tehdä asennetta muuttamalla mutta ihan kaikkea ei tarvitse sietää, esimerkiksi väkivaltaa tai alkoholismia. Näihin pätee se "toista ei voi muuttaa". Vaikka kuinka rakastaisin, nuo ominaisuudet eivät muutu jos hän ei itse oivalla ongelmaansa.
Jos makaa selällään oven edessä on turha syyttää muita jalanjäljistä kasvoilla... Vastuu omasta onnestani on vain ja ainoastaan minulla.

torilla tavataan edelleen, myös Suomessa, katso linkki!

JULISTUS NEW YORK CITYN VALTAUKSESTA

Kun kokoonnumme solidaarisuuden hengessä ilmaistaksemme tuntemuksemme suuresta epäoikeudenmukaisuudesta, älkäämme unohtako sitä, mikäi meidät toi yhteen. Kirjoitamme tämän, jotta kaikki ihmiset, jotka tuntevat joutuneensa yhtiövallan vääryyksien kohteeksi, tietävät meidän olevan heidän puolellaan.

Yhtenä joukkona, yhtenäisinä tunnustamme todeksi:

että ihmiskunnan tulevaisuus vaatii sen kaikkien jäsenten yhteistyötä;

että järjestelmämme on suojeltava oikeuksiamme ja järjestelmän turmeltuessa on yksilöiden tehtävä puolustaa omia ja lähimmäistensä oikeuksia;

että demokraattinen hallitus saa oikeutetun valtansa kansalta, mutta yhtiöt eivät ole pyytäneet lupaa riistääkseen varoja ihmisiltä ja maapallolta;

ja että mitään todellista demokratiaa ei voi saavuttaa niin kauan kuin taloudellinen valta määrää asioista.

Lähestymme sinua, koska nyt hallituksiamme ohjailevat yhtiöt, jotka asettavat voitot ihmisten edelle, itsekkyyden oikeudenmukaisuuden edelle ja sorron tasa-arvon edelle.

Olemme rauhanomaisesti kokoontuneet tänne, kuten oikeutemme on, tuodaksemme nämä asiat esille.

Ne ovat vieneet kotimme laittomalla pakkolunastuksella, vaikka ne eivät olleet alkuperäisiä lainanantajia.

Ne ovat saaneet rankaisematta pelastuspaketteja veronmaksajilta ja ne jatkavat kohtuuttomien bonusten jakamista johtajilleen.

Ne ovat tehneet pysyväksi ikään, ihonväriin, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan epätasa-arvon ja syrjinnän työpaikoilla.

Ne ovat myrkyttäneet ruuan tuotannon piittaamattomuudellaan ja ajaneet viljelijät ahdinkoon monopolisoitumisella.

Ne ovat keränneet voittoja kiduttamalla, eristämällä ja kohtelemalla julmasti lukemattomia eläimiä ja aktiivisesti piilotelleet tekojaan.

Ne ovat lakkaamatta yrittäneet viedä työntekijöiltä oikeuden neuvotella paremmista palkoista ja turvallisemmista työoloista.

Ne ovat pitäneet opiskelijoita panttivankeina kymmenientuhansien dollarien lainoilla koulutuksesta, vaikka se itsessään on ihmisoikeus.

Ne ovat jatkuvasti ulkoistaneet työvoimaa ja käyttäneet ulkoistamista keinona leikata työntekijöiden palkkaa ja terveydenhoitoa.

Ne ovat lobanneet oikeusistuimia saadakseen yhtiöinä samat oikeudet kuin yksilöt, mutta ilman vastuuta ja rangaistavuutta.

Ne ovat käyttäneet miljoonia dollareita lakimiesarmeijoihin, jotka etsivät niille keinoja pyristellä irti työntekijöiden sairausvakuutussopimuksista.

Ne ovat myyneet yksityisyytemme hyödykkeeksi.

Ne ovat käyttäneet armeijaa ja poliisia estääkseen lehdistönvapauden.

Ne ovat harkitusti jättäneet vetämättä takaisin viallisia tuotteita, vaarantaen ihmisten hengen voitontavoittelussaan.

Ne määräävät talouspolitiikasta huolimatta niistä katastrofaalisista virheistä, joita niiden politiikka on tuottanut ja yhä tuottaa.

Ne ovat lahjoittaneet suuria rahasummia poliitikoille, joiden pitäisi valvoa niitä.

Ne torjuvat vaihtoehtoiset energiamuodot pitääkseen yllä öljyriippuvuutta.

Ne estävät ihmisten henkiä pelastavien rinnakkaislääkkeiden pääsyä markkinoille suojatakseen investointeja, jotka ovat tuottaneet suuria voittoja.

Ne ovat tieten tahtoen peitelleet öljyvuotoja, onnettomuuksia, väärennettyä kirjanpitoa ja lisäaineita tavoitellessaan voittoa.

Ne pitävät mediavallallaan ihmiset tarkoituksellisesti väärien tietojen varassa ja pelokkaina.

Ne ovat tehneet sopimuksia vankien murhaamisesta, vaikka heidän syyllisyydestään olisi esitetty vakavia epäilyksiä.

Ne ovat pitäneet yllä kolonialismia kotimaassaan ja ulkomailla.

Ne ovat osallistuneet viattomien siviilien kiduttamiseen ja murhaamiseen ulkomailla.

Ne jatkavat joukkotuhoaseiden suunnittelua saadakseen valtiolta sopimuksia.

Maailman ihmiset,

me, Vapauden aukiolla Wall Streetiä valtaavien yleiskokous, kehotamme teitä käyttämään voimaanne.

Käyttäkää oikeuttanne rauhanomaiseen kokoontumiseen; vallatkaa julkisia tiloja; luokaa prosessi, jolla vastata kohtaamiimme ongelmiin, ja kehittäkää kaikkien toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Me tarjoamme tukemme, asiakirjoihin perustuvat todisteet ja kaikki käytettävissä olevat resurssimme kaikille yhteisöille, jotka ryhtyvät toimintaan ja muodostavat ryhmiä suoran demokratian hengessä.

Liittykää meihin ja saakaa äänenne kuuluville!

 

http://torillatavataan.wordpress.com/tapahtumat/

 

taidenäyttely

Keravan Galleria Allissa 31.10.-13.11.
KuumArtin myyntinäyttely

Avoinna:
ti-pe klo 12-18
la-su klo 12-16

Lämpimästi tervetuloa!

PYHÄ KOLI

Marraskuun , 4.-6. pvä Kolin kansallismaisemissa hyvinvoinnin huipputapahtuma, tule sinäkin!


http://www.hyvaayhdessa.fi/fi/?ID=1247&news=view&newsID=38

Torilla tavataan!

http://torillatavataan.wordpress.com/

Kansainvälinen toimintapäivä 15.lokakuuta – Espanjan torien demokratialiike laajenee myös Suomeen

”Me olemme kyllästyneet siihen, että emme saa ääntämme kuuluviin. Olemme kyllästyneet siihen, että meidän ei anneta vaikuttaa omiin asioihimme. Lisäksi meistä tuntuu, että emme ole ainoita”.
Viime keväänä Espanjassa syntyi puolueista riippumaton verkosto, joka ryhtyi vaatimaan todellista demokratiaa suuryhtiöiden ja poliittisen eliitin sanelun sijaan. Verkosto kutsui toukokuun 15.päiväksi koolle massamielenosoituksen. Madridin, Barcelonan ja monen muun kaupungin keskusaukioille kerääntyi kymmeniä, päivien kuluessa jopa satoja tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään työttömyyttä, demokratian puutetta ja korruptiota vastaan iskulauseenaan ”Emme ole kauppatavaraa pankkiirien ja poliitikkojen käsissä”.
Toreille kokoontumisesta tuli satojen tuhansien ihmisten joukkoliike, jonka tuotoksista eräs on kansankokouksiin perustuvan päätöksentekojärjestelmän kehittäminen. Nyt suurta kansainvälistä kiinnostusta saavuttaneen, väkivallattoman demokratialiikkeen alulle panijat ovat tehneet aloitteen kansainvälisestä toimintapäivästä 15.10.2011, jotta muutosta ja demokratiaa haluavat ihmiset myös muissa maissa saisivat äänensä kuuluviin.
Liike on kansainvälisen toimintapäivän myötä leviämässä myös Suomeen. Tänä syksynä on Helsingissä ja useilla muilla paikkakunnilla kokoontunut ihmisiä, jotka haluavat luoda samankaltaisen, puolueista riippumattoman verkoston Suomeen, jotta tavalliset ihmiset pääsisivät sanomaan sanansa ja poliitikkojen olisi pakko kuunnella heitä.
”Me vaadimme avointa keskustelua leikkauksista ja eurokriisistä. Me vaadimme, että korruptoituneen eliitin sijaan puheenvuoro annetaan nyt tavallisille ihmisille – sellaisille kuin sinä tai minä”, sanotaan suomalaisessa torikutsussa.
Helsingissä muutosta ja demokratiaa haluavia kutsutaan Narinkkatorille lauantaina 15.lokakuuta kello 12 alkaen. Torilla on kaikilla mahdollisuus sanoa julki mielipiteensä ja ehdotuksensa. Torille pystytettävissä teltoissa voi myös tehdä konkreettisia tekoja muutosten aikaansaamiseksi, keskustella, kertoa tunnoistaan lauluin jne. Mukaan ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet.
Suomessa kansainväliseen toimintapäivään osallistutaan Helsingin lisäksi muun muassa Tampereella, Turussa, Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Joensuussa, Oulussa, Hyvinkäällä ja Iisalmessa.

Yhteydet:

torikokous [at] gmail.com