Pohdiskelua ja oivalluksia elämästä, luovuudesta ja tanssista, ainakin näistä, luultavasti muustakin. Omaa ja lainattua. Luovia kokeiluja lapsen kanssa. Tai ilman. Matkatarinoita. Kuvien ja tekstien tekijänoikeudet kuvaajalla/kirjoittajalla eli Milonalla.
perjantai 27. tammikuuta 2012
torstai 26. tammikuuta 2012
matkatarinoita
erään ystäväni kanssa laskeskeltiin monessako maassa/maanosassa on tullut käytyä. Siitä syntyi idea muistella reissuja. Maanosia minulla on takana 4, maita jotain toistakymmentä.
Ensimmäiset matkani suuntautuivat 70-80- luvuilla perheen mukana Ruotsiin, tätiä tapaamaan. Junalla puksuteltiin Turun satamaan ja siitä Viking Linellä yli Tukholmaan. Junamatkoista muistan vessan. Reikä suoraan radalle. Asemien kohdalla ei saanut käyttää vessaa. Arvaat kai miksi... Muistan myös, että jossain päin junaa oli paikka, josta sai juomavettä. Vessan hanan vesi ei ollut juomakelpoista. Onkohan se nykyään?
Laivalla meillä oli kansipaikat. Ei hyttiä siis vaan huone, joka oli täynnä ihmisiä ja tuoleja, vähän elokuvateatterin tyylinen tuolien asettelu. Siellä sitä tavaroiden kanssa nuokuttiin. Jonkun oli aina jäätävä tavaroiden vahdiksi. Se oli jännittävää. Unet jäivät aika vähäiseksi yleisen hälinän vuoksi.
Pallomeri oli laivan ihanuus, mutta minä en sinne päässyt, koska sinne oli pituusraja. Isoveljeni pääsi, koska hän oli minua lyhyempi! Minä olin 10-vuotiaana jo 170 cm pitkä. Pallomeren ihanuutta olen päässyt kokeilemaan nyt viime vuosina tyttäreni kanssa ;) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joulupukinkin syliin uskaltauduin ensimmäisen kerran parikymppisenä. Myöhännäisherännäinen monessa asiassa, nääs.
Ensimmäinen ruotsinkielinen sana (hejn jälkeen tietty), jonka opin serkkuni ystäviä tavattuani oli "va" eli siis vad, mitä.
Ensimmäiset matkani suuntautuivat 70-80- luvuilla perheen mukana Ruotsiin, tätiä tapaamaan. Junalla puksuteltiin Turun satamaan ja siitä Viking Linellä yli Tukholmaan. Junamatkoista muistan vessan. Reikä suoraan radalle. Asemien kohdalla ei saanut käyttää vessaa. Arvaat kai miksi... Muistan myös, että jossain päin junaa oli paikka, josta sai juomavettä. Vessan hanan vesi ei ollut juomakelpoista. Onkohan se nykyään?
Laivalla meillä oli kansipaikat. Ei hyttiä siis vaan huone, joka oli täynnä ihmisiä ja tuoleja, vähän elokuvateatterin tyylinen tuolien asettelu. Siellä sitä tavaroiden kanssa nuokuttiin. Jonkun oli aina jäätävä tavaroiden vahdiksi. Se oli jännittävää. Unet jäivät aika vähäiseksi yleisen hälinän vuoksi.
Pallomeri oli laivan ihanuus, mutta minä en sinne päässyt, koska sinne oli pituusraja. Isoveljeni pääsi, koska hän oli minua lyhyempi! Minä olin 10-vuotiaana jo 170 cm pitkä. Pallomeren ihanuutta olen päässyt kokeilemaan nyt viime vuosina tyttäreni kanssa ;) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joulupukinkin syliin uskaltauduin ensimmäisen kerran parikymppisenä. Myöhännäisherännäinen monessa asiassa, nääs.
Ensimmäinen ruotsinkielinen sana (hejn jälkeen tietty), jonka opin serkkuni ystäviä tavattuani oli "va" eli siis vad, mitä.
Tunnisteet:
junamatkailu,
matkamuistoja,
ruotsi,
viking line
maanantai 23. tammikuuta 2012
HAAVISTO PRESIDENTIKSI
yes, nyt tuli kunnon myötäjytky!! Ihanaa, vihreät, ihanaa!
Saamme upean, edustavan ja sovittelevan presidentin Haavistosta ja hekumoin jo ajatuksella itsenäisyyspäivän juhlista linnassa kun Pekka kättelee "nuorikkonsa" kanssa :D
Nyt kaikki kakkosta peliin ja annetaan uusi suunta Suomen imagolle!
http://www.pekkahaavisto.fi/
Saamme upean, edustavan ja sovittelevan presidentin Haavistosta ja hekumoin jo ajatuksella itsenäisyyspäivän juhlista linnassa kun Pekka kättelee "nuorikkonsa" kanssa :D
Nyt kaikki kakkosta peliin ja annetaan uusi suunta Suomen imagolle!
http://www.pekkahaavisto.fi/
Risto Rasa
Olen lukenut nämä runot ensimmäisen kerran varmaan 25 vuotta sitten, ja edelleen rakastan niitä:
Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa ´an puolukan
lampuksi kekoon.
Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
-Risto Rasa-
Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa ´an puolukan
lampuksi kekoon.
Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
-Risto Rasa-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)