maanantai 23. tammikuuta 2012

Risto Rasa

 Olen lukenut nämä runot ensimmäisen kerran varmaan 25 vuotta sitten, ja edelleen rakastan niitä:

Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa ´an puolukan
lampuksi kekoon.

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää.
Toukka tiskaa.

-Risto Rasa-

1 kommentti:

Rauha kirjoitti...

Kyllä aivan huippu :) Mullakin jo 27 vuotta kun oon lukenut. Viehätys muuttumaton?