Olen lukenut nämä runot ensimmäisen kerran varmaan 25 vuotta sitten, ja edelleen rakastan niitä:
Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa ´an puolukan
lampuksi kekoon.
Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
-Risto Rasa-
1 kommentti:
Kyllä aivan huippu :) Mullakin jo 27 vuotta kun oon lukenut. Viehätys muuttumaton?
Lähetä kommentti