hätätila

kaksivuotiaani kiukutteli ja kiemurteli aikansa kaikkea ja kaikkialla jolloin lopulta kysymään: mikä sulla nyt on!?
Vastaus: "mulla on hätätila"
Minä: mikä hätätila?
"kaksivuotiaan hätätila!"

myönnetään

En todellakaan pysty toimimaan sisäisestä rauhastani käsin kuin hetkittäin!
"Älä tee kuten minä teen vaan tee kuten minä sanon", fyssanopen vanha viisaus pätee aina vaan...
Mutta pyrkimys on puoli ruokaa, vai mitä se oli ja mitenkä se meni.

sisäinen rauha

Maailman levottomuus tarttuu, sanotaan. Mitä se tarkoittaa? Onko se jotain mikä vain tulee ja valtaa mielesi etkä voi tehdä sille mitään? Kuin tahra, joka roiskahtaa päällesi jos et ehdi väistää? Ja jos se on roiskahtanut, miksi et pese sitä pois?

Sisäinen rauha on ominaisuus, joka sinulla on aina jos niin haluat. Se on päätös, se on olotila. Se on sinussa eikä sitä voi kukaan tai mikään sinulta ottaa pois vasten tahtoasi.
Sinun täytyy ensin tiedostaa se ja sitten pysyä siinä. Kuulostele itseäsi kun istut järven rannalla katselemassa auringon nousua tai laskua. Tarkkaile itseäsi kun hiihtelet puhtaalla hangella auringon säteiden luodessa miljardeja timantteja hangelle. Tunnustele itseäsi raukeana saunan lauteilla. Siinä helppoja tapoja saada aavistus sisäisestä rauhasta. Meditoi, mietiskele, ongi, pilko, kudo, juokse, tanssi, maalaa, laula, leiki... Etsi itsellesi hetkiä, jolloin muu unohtuu. Keskity vain siihen mitä teet tai olet. Saman rauhan tilan voit ylläpitää aina kun vain tiedostat sen. Kun huomaat liukuvasi levottomuuteen, pysähdy, hengitä syvään ja anna sisäisen rauhan palata. Vaikka eihän se mihinkään mennytkään. Anna sen olla päällimmäisenä, älä työnnä sitä syrjään. Katsele lasta, joka leikkii rauhassa itsekseen tai kirmailee pihalla. Näetkö hänessä levottomuutta? Hän ei vielä ole opetellut levottomaksi. Hän ei vielä ole oppinut unohtamaan sisäistä rauhaansa. (mutta me äidit, mitä meille on tapahtunut!?)

Tunteet tulevat ja menevät. Kuten lapsilla. Ei sinun tarvitse takertua niihin ja olla yhtä tunteen kanssa. Ei tarvitse aikuisena heittäytyä lattialle, eihän..? Ei sinun myöskään tarvitse torjua tai kieltää niitä. Totea tunne, anna sen tulla ja anna sen poistua. Voi olla viisasta pysähtyä miettimään, mikä sinussa herätti tunteen. Siten opit itsestäsi. Mutta tunteet eivät ole yhtä kuin sinä. Ei sinun tarvitse samaistua niihin. Ne ovat vain tienviittoja itsellesi. Eihän sinun tarvitse autoa ajaessasikaan muuttua liikennemerkiksi osataksesi perille. Jos takerrut liikennemerkkiin, et pääse eteenpäin. Jos et huomioi merkkejä, ajat ehkä harhaan.

Läsnäolo on avain moneen asiaan. Jos olet läsnä tässä hetkessä, pystyt tekemään oikeita havaintoja ja oikeita päätöksiä ja tekoja. Eilisestä käsin ei voi ohjata tätä päivää. Huominen on vasta huomenna. Nyt on nyt. Nyt voit vaikuttaa elämääsi. Nyt voit tehdä ja sanoa. Nyt voit elää! Nyt teet päätöksiä, jotka ovat hetken päästä jo mennyttä ja sinulla on taas uusi nyt käsillä. Taas uusi mahdollisuus. Koska mennyt on mennyttä, ei sitä kannata jäädä murehtimaan. Tee nyt oikeaksi katsomallasi tavalla. Sano nyt oikeat sanat. Jos ne hetken päästä tuntuvat mielestäsi vääriltä, voit korjata ne nyt. Mutta oikeasti ei ole väärää tai oikeaa. On vain hetkiä jotka elät ja nyt elät uutta hetkeä, nyt teet uudet valinnat. Tästä hetkestä ja tämänhetkisen ymmärryksesi mukaisesti. Menneet teot teit menneen ymmärryksesi mukaisesti. Eiliset sanat sanoit eilen oikeaksi katsomallasi tavalla. Et voi tuomita tänään eilistä itseäsi. Etkä voi elää sitä uudelleen. Elät nyt ja tässä hetkessä. Et voi elää huomista. Elät nyt. Miksi huolehtisit huomisesta, huolehdi tästä hetkestä. Toteuta tämä hetki täydesti kykyjesi ja ymmärryksesi mukaisesti.

Koska et voi tietää kaikkea etkä voi arvata kaikkia seurauksia, ole armollinen itsellesi ja muille ihmisille. Jokainen kokemus on arvokas. Kun teet ja sanot rakkaudesta ja sisäisestä rauhastasi käsin, olet tehnyt parhaasi. Se riittää. Se riittää sinulle, se riittä muille ihmisille, se riittää Jumalalle.

Ja arjessa rimpuileville pienten lasten äideille: se riittää lapsillesi, jotka antavat hetkessä kaiken anteeksi, anna sinäkin itsellesi!

naisen arvo?

Ketään ei haittaa jos nainen on hyvä kirjoittaja, kuvanveistäjä tai lääkäri, jos hän vain pystyy samalla olemaan hyvä vaimo, äiti, kaunis, hyvätapainen, huoliteltu ja lempeä
-Leslie M. McIntyre-

Tanssin sosiaalisia ulottuvuuksia

Tanssilavalla ihmiset, naiset ja miehet, liikkuttavat itseään musiikin tahdissa. Jokainen omalla tyylillään. Ja rytmillään. Hikisinä. Useimmat vakavina.
Kaksi kappaletta, ja vaihto. Naiset omaan riviin ja miehet omaansa. Miesten rivin lonkerot sykkivät naisten riviä kohti ja pian alkaa rituaali uudelleen.
Kaksi ihmistä tervehtivät toisiaan, tarttuvat kiinni toisistaan ja alkavat hakea yhteistä säveltä. Mies vie ja nainen kuuntelee, seuraa.

Tanssista voi muodostua kaunis, miellyttävä kokemus. Mies tuntee kuinka nainen seuraa ja tuntee vahvuutta ja kasvaa taidoissaan. Tuntoaistit herkkänä nainen aistii miehen viennin. Aivot lähettävät vaistomaisia käskyjä keholle toimia miehen kehon antamien sykäysten seuraamana. Kummastakin olo tuntuu hyvältä ja sanattomasti kumpikin yllyttää toistaan yhä haastavampiin kuvioihin ja vartalon hallintaan.
Hetken tuntuu että mies ja nainen sulautuvat yhteen, liikkuvat samassa energiassa. Kokemus saattaa olla lähes orgastinen.
Toinen musiikkikappale päättyy ja mies palauttaa naisen paikalleen, kumartaa kiitokseksi ja katse hapuilee jo uutta naista. Seuraavaa haettavaa.

Ulkoa päin tanssijat näyttävät hehkuvalta orgaaniselta massalta, joka kasautuu lavan laitamille ja keskustaa kohden liike lisääntyy. Jopa villiintyy. Kosteus tiivistyy ikkunoihin ja tunnelma on käsin kosketeltavaa.

Ilta illan jälkeen samat ihmiset hakeutuvat lavoille Miksi?
Intohimon riivaamina?
Yksinäisyyttään?
Kuluttaakseen aikaansa?
Tavatakseen ystäviään?
Kuuntelemaan musiikkia?

Mikä saa ihmisen lähtemään tanssilattialle?
Monelle se on sisäinen pakonomainen tarve. Jopa riippuvuus. Lavalta pois oleminen aiheuttaa vieroitusoireita; levottomuutta, tuskan tunnetta ja ajatuksen karkailua. Toisille fyysisiä oireita, pakkoliikkeitä.

Tanssista tulee himo. Sitä haluaa lisää, enemmän ja parempaa. Fyysiset rajat rikotaan maanisuuden iskiessä päälle. Vaikka hiki valuu ja jalkoja särkee, musiikin taas alkaessa, keho lähtee liikkeelle, mieli palaa lattialle.

On ihmisiä, jotka käyvät tanssimassa harvakseltaan. Se on heille satunnainen huvi. Elämän tilanne ei ehkä salli enempää tai tanssi ei kiinnosta niin paljoa. Käydään kuuntelemassa jotain tiettyä orkesteria, tanssitaan oman kumppanin kanssa ne muutamat valssit ja humpat. Tai mennään istumaan lavan laitamille josta hyvällä tuurilla ehkä joku tuttu hakee tanssimaan. Tai mennään hakemaan välillä se silmää miellyttävä ihminen, joka vielä sattuu olemaan rivissä jäljellä tai istumassa tuolirivillä.
On ihmisiä, jotka tulevat etsimään elämänkumppania tai jotkut jopa seksisuhdetta. Mutta jälkimmäistä haetaan enemmän ravintolasta. He käyvät lavalla niin kauan kuin kumppani löytyy. Sitten mielenkiinto siirtyy muihin osiin elämässä. Tanssimassa käydään korkeintaan sen oman kumppanin kanssa juhannuksena tai jos joku hyvä yhtye tulee lähilavalle.
On ihmisiä, jotka käyvät tanssimassa aina kun ehtivät. Työt järjestetään siten että ehdittäisiin tanssimaan. Samoin lomat.
Nämä ihmiset ovat ns. lavantautisia, kuten he itseään leikillisesti nimittävät. Heidän ystäväpiirinsä hupenee niihin, joita näkee lavoilla. Kaikki viikonloput ja useita iltoja viikollakin kuluu tanssin pyörteissä. He valmistautuvat tanssi-iltaan ajatuksella. Hiukset laitetaan siten, että kampaus kestää hikisen illan. Vaatteet valitaan siten, ettei valuva hiki näy niissä ainakaan heti. Monella on vaihtopaita mukana. Kengät ovat kunnon tanssikengät, jokaisella oman mieltymyksenä mukaiset.
Eri tanssilajeja harrastavat saattaa erottaa kengistä. Ei välttämättä, mutta joskus.
Kengät saattavat olla myös merkki tanssitaidosta. Korostan sanaa saattavat.

rituaalitanssit - lavatanssit

Alkukantaisten heimojen käyttäytymiseen on aina kuuluneet erilaiset rituaaliset tanssit. Yleensä niihin koristaudutaan erityisesti ja huolella. Maalattu iho, koristeltu ulkomuoto. On tansseja joihin voi liittyä mukaan koko kylä/heimo. On vain poppamiesten suorittamia tansseja, jotka saattavat johtaa transsiin. Hyvin pyhiin menoihin voi liittyä huumaavien aineiden nauttiminen. Usein tanssit suoritetaan ringissä tanssien. Ehkä nuotion ympärillä. Pyhiin menoihin liittyy perinteisesti uhrilahjan antaminen jumalille.
Niihin kaikkiin liittyy yleensä tietyn kaavan mukaan valmistautuminen, tietyt rituaalit, tietynlainen käyttäytyminen. Niihin liittyy musiikki ja/tai laulu. Rytmi joka huumaa ja tempaa mukaansa. Rytmi joka lumoaa tai kiihdyttää.
Kuinka suomalaisten lavatanssit eroavat näistä rituaalitansseista? Vai eroavatko?
Intohimoisimmat tanssinistit valmistautuvat huolella tanssi-iltaan. Valitsevat parhaat mahdolliset vaatteet ja koristukset, jotka sopivat tanssilavalle. Siis jotka ovat sekä kauniit että käytännölliset. Huomioon on otettava olosuhteet.
Kengät on oltava hyvät, sekä jalkaan että lattialle sopivat. Yleensä kengät ovat vain ja ainoastaan tanssirituaalin suoritusta varten pyhitetty. Vaatteiden väritys tukee sitä, että näyttäisi mahdollisimman raikkaalta koko illan. Eli musta on suosiossa koska siinä ei näy hikiläiskät yhtä helposti kuin muissa väreissä. Tietyt tanssivaatteet ovat myös pyhitetty vain tanssikäyttöön.
Korut yms. valitaan siten, että ne eivät takerru mihinkään (esim. ohikiitäviin tanssijoihin) helposti.
Tiettynä kellon lyömänä tanssijat saapuvat tanssirituaalia varten rakennettuun majaan, jonka tanssitila usein on pyöreä tai pyöreähkö. Usein niissä majoissa ei tehdä/järjestetä muita toimintoja kuin tanssirituaaleja. Ihmiset suorittavat uhrilahjan päästäkseen rituaalipaikalle.
Lavalla on tietyt kirjoittamattomat käyttäytymissäännöt ja jos joku niitä rikkoo, häntä ei katsota suopeasti, hänet saatetaan jopa poistaa rituaalipaikalta vartijasotureiden toimesta.
Kun paikalle saapunut soitto-orkesteri aloittaa rytmikkään soittonsa, ihmiset alkavat toistaa samoja rituaaleja kerta toisensa jälkeen lopulta tanssien itsensä hurmokseen.
Naaraat ja koiraat asettuvat omiin ryhmiinsä, joista hakevat parin rituaalisuoritusta varten. Paritta jääneet siirtyvät soiton ajaksi tanssialueen reunoille.
Hurmostilan laatu ja tanssijan kunto enimmäkseen määrittelevät kuinka kauan hän jatkaa rituaalitanssiaan.