Ulkomaillako kaikki toisin?

Lueskelin ystävien blogia. He asuvat nyt kaukana Afrikassa. Lueskelin muutaman tuntemattomankin blogia elostaan eri puolilla maailmaa.
Näin äkkiseltään tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta. Omat palvelijat, aina lämmintä, eksoottista ruokaa,upeat maisemat, kaupoissa kaikki halpaa yms. Mutta sitten. Arki. Kun mikään ei toimi. Ihmiset käyttäytyvät erilailla mihin on tottunut suomessa. On kuumaa ja ötököitä. On rikollisuutta. Ei tukiverkkoa minkäänlaista. Vai onko? Ulkomailla kohdatut suomalaiset ovat joka kerta "parhaita kavereita" keskenään. Etäisyys kotimaasta lähentää. Suomalaiset käyttäytyvät ulkomailla paljon ystävällisemmin ja ovat paljon solidaarisempia kuin suomessa. Mitä väliä jos on kuuma. Kaikki muutkin hikoilee. Ötököitä on suomenkin kesässä. Rikollisuutta oppii ennakoimaan ja varomaan.
Ulkomailla on jotenkin helpompi kysyä apua, kun on itse ulkomaalainen. Ja yleensä myös saa apua. Eikä ulkomailla ole niin kaavoihin kangistunut tai pikkutarkka kuin suomessa saattaa olla. Osaa ottaa rennommin.
Omat kokemukseni työskentelystä ulkomailla (Ruotsia lukuunottamatta, jossa työskentelin puoli vuotta, mutta eihän se olekaan "ulkomaa" ;) ) rajoittuvat muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Ehkä siinä ajassa ei ehdi leipääntyä ja arki ei ehdi näyttäytyä niin harmaana. Kaikessa on vielä uutuuden värittämää sähäkkyyttä ja hohtoa.
 Siis lämpöä, väriä, ihmisten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä, makuelämyksiä, merta. Niitä kaipaisin juuri nyt. Siispä en riisu vielä raappanoita jalasta, katselen häikäisevän sinistä taivasta ja puen päälleni jotain värikästä, hymyilen ihmisille ja tervehdin heitä, mikäli eivät näytä säikähtäneen katsettani, jään juttelemaan naapureiden kanssa, kokeilen uusia reseptejä (kokeilen= keksin), menen Aalto Alvarin aaltoaltaaseen. Siinäpä sitä. Asenne kysymys  ;)
Joo, ja menen Ilokiven salsailtaan!