sano se muulloinkin kuin ystävänpäivänä

Jotakin hyvää voidaan sanoa jokaisesta ihmisestä.
Meidän on vain sanottava se ääneen.

Luomuruoka todistetusti terveellisempää

Edullisten yhdisteiden pitoisuudet jopa lähes kaksinkertaisia

Luomuruoan terveellisyys todistettu

Turun Sanomat 13.11.2007 1:32:03

KAI AULIO

Monien uskoma mutta harvoissa tutkimuksissa vahvistettu käsitys luonnonmukaisin menetelmin tuotettujen elintarvikkeiden terveyseduista saa vankkaa tukea nelivuotisesta, alan kaikkien aikojen laajimmasta tutkimuksesta.
Newcastlen yliopiston johdolla tehdyn, Euroopan unionin tukeman 17 miljoonan euron tutkimuksen mukaan luomuruoassa on esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sekä syöpäsairauksien riskiä vähentäviä antioksidantteja 40 prosenttia enemmän kuin tavanomaisin menetelmin tuotetussa vastaavassa ruoassa. Newcastlen yliopiston professorin Carlo Leifertin johdolla tehty tutkimus poistaa epäilyksiä, joiden mukaan luomuruoan paremmuus olisi ainoastaan elämäntapakysymys, ei niinkään tieteellisesti vahvistettu tosiasia.
Tutkimuksen tulokset julkaistaan virallisesti noin vuoden kuluessa, mutta professori Leifertin ryhmä kertoi luomuruoan myönteisistä vaikutuksista brittien tiedotusvälineille.
Vaikka luomuruoan paremmasta ja terveellisemmästä laadusta on vallalla yleinen käsitys, tutkimukset ovat harvoin vahvistaneet väitteitä. Muun muassa Suomen Kansanterveyslaitoksen taannoisessa laajassa yhteenvetokatsauksessa luomuelintarvikkeiden laatua pidettiin enimmäkseen elämäntapavalintana, ei niinkään terveyttä lisäävänä vaihtoehtona. Luonnonmukaisen maatilatalouden harjoittamisen kiistattomat hyödyt ovatkin olleet pääosin ympäristöperusteisia.
Luomutiloilla ja muussa tuotannossa esimerkiksi maaperän suojelu sekä vesistöjen ravinnekuormitus ovat kiistatta vähäisempiä kuin ns. tehomaatalouden keinoin harjoitettavassa elintarviketuotannossa.
Solujen rakennemuutoksia ja vaurioita aiheuttavia hapettumisreaktioita vastaan taistelevien antioksidanttien lisäksi luomumenetelmin tuotetuissa elintarvikkeissa on brittitutkimuksen mukaan enemmän kivennäisaineita kuten rautaa, sinkkiä ja magnesiumia kuin tavanomaisessa vastaavassa ravinnossa.

Luomu voi täyttää vihannesvajauksen

Luomuruoka voikin olla Leifertin mukaan vastaus tarpeeseen, jota monikaan kansalainen ei suosituksista huolimatta noudata. Vihanneksia ja hedelmiä tulisi ravitsemussuosituksen mukaan nauttia viidellä aterialla joka päivä. Jos nautitussa luomuravinnossa on selvästi enemmän antioksidantteja ja mineraaleja kuin normaaliruoassa, kasvikunnan tuotteiden syöntimääristä voidaan tarvittaessa tinkiä ja kuitenkin terveydelliset edut saavutetaan.
Newcastlen yliopiston tutkimuksessa luomuruoan ja tavanomaisin menetelmin kasvatettujen salaatin, perunoiden, porkkanoiden ja vehnän laatua verrattiin kasvattamalla eri ruokatarpeita rinnakkain samalla tilalla. Maaperä- ja ilmasto-olosuhteilla ei siten ollut mitään vaikutusta kasvisten tai karjataloustuotteiden laatuun. Tämä ero on merkittävä, sillä monissa tutkimuksissa saadut tulokset luomuruoan paremmuudesta on kirjallisuudessa ja julkisessa keskustelussa yhdistetty kasvatusolojen eroihin, ei niinkään itse elintarvikkeiden hyvyyteen.

Maitojen laadussa kaksinkertaiset erot

Kasvisten lisäksi luomumenetelmin tuotetut karjataloustuotteet todettiin Leifertin johtamassa tutkimuksessa terveydellisiltä ominaisuuksiltaan ylivertaisiksi. Maidon antioksidanttiyhdisteiden pitoisuudet olivat parhaimmillaan jopa lähes kaksinkertaiset - 90 prosenttia korkeammat - luomu- kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Brittitilalla kasvatettujen elintarvikkeiden lisäksi Newcastlen yliopiston tutkimus laajensi aineistoa myös tuontiruokiin. Ja tulokset olivat yhtä vakuuttavia. Esimeriksi Kreikasta tuoduissa luomutomaateissa antioksidanttien määrät olivat lähes puolta suuremmat kuin tavanomaisissa, samoilla seuduilla kasvatetuissa vihanneksissa.

Aikaisemmat tiedon puutteet tunnustetaan

Luomukasvisten ja -maidon nauttiminen on tehokas keino aikamme pahimpiin riskeihin lukeutuvaa ylipainoa ja liikalihavuutta vastaan. Kun terveyttä vahvistavia yhdisteitä saadaan riittävästi vähemmällä syömismäärällä, myös painovaikeudet helpottuvat. Kasvisten syöminen ei ole sellaisenaan lihottavaa, mutta usein niiden kanssa nautitaan muutakin, usein rasvaista ravintoa, Leifert muistuttaa.
Uusilla, kattavilla tuloksilla on välitön vaikutus ainakin brittien ravitsemusohjeisiin. Tähän saakka viranomaiset ovat todenneet, ettei luomuruoan suuremmista terveyseduista ole riittävästi näyttöä. Mutta Newcastlen yliopiston tulokset vakuuttavat myös byrokraatit. Brittien suosituksia ollaankin muuttamassa jo lähiaikoina siten, että myös viralliset ohjeet suosittelevat luomuruoan käyttöä.
Ero yleisen uskomuksen ja tieteellisesti vahvan näytön välillä on niin suuri, että jopa luomuruoan puolestapuhujat ovat myöntäneet tiedon puutteen. Britanniassa luomutuotantoa valvovan ja alan tarjontaa edistävän Soil Association -järjestön puheenjohtaja Partick Holden pitääkin uusia ja aikaisempaa kattavampia tutkimustuloksia käänteentekevinä.
Nyt luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa suosittelevilla on kiistämättömät perusteet, joita kenenkään ei pitäisi enää epäillä, Holden iloitsee.

http://www.ts.fi/arkisto/haku.aspx?ts=1,0,0,0:0:498143,0

ensimmäinen "oikea" ulkomaanmatkani

Jos noita Ruotsin matkoja ei lasketa, ensimmäinen ulkomaan matkani suuntautui vuonna 1989 Jugoslaviaan. Olin ahkerasti opiskellut yliopistossa vuoden ja kesän painanut hulluna töitä vaneritehtaalla, joten syksyllä kaipasin irtiottoa arjesta ja ostin äkkilähdön etelään, joka sattui olemaan Jugoslavia. En tiennyt etukäteen maasta oikeastaan mitään.
Lentokoneessa jännitin, alkaako minua pelottaa. Olin kuullut niin monen pelkäävän lentämistä. Nousu tuntui ihanalta, samalta kun paineilmalaitteiden kanssa painuu meren syvyyksiin. Koneessa oli riehakas tunnelma. Joku laittoi pullon kiertämään koko koneelliselle. Olisikohan ollut rommia vai konjakkia, en muista. Pullo kuitenkin tyhjeni kierroksella. Maahan laskeutuminen sai raikuvat aplodit. Huomasin, etten ollut pelännyt missään vaiheessa.
Muistan sen ihanan tunteen, kun astuin ulos koneesta ja kostea lämmin ilma löyhähti kasvoille. Sitä tunnetta rakastan edelleen. Oli ilta ja pimeää. Tähdet tuikkivat tummalla taivaalla ja korviin kantautui eksoottinen sirkutus. Bussi lähti kuljettamaan väsyneitä matkustajia pitkin kapeaa tietä jyrkkiä vuorenrinteitä kiemurrellen. Viereeni istahti kaunis, puhelias nainen, joka kysyi saisiko ottaa kädestäni kiinni, koska häntä pelotti jyrkät rinteet. Muistan, että hän oli opettaja Kuopiosta ja hänellä oli kaksi lasta ja tumma miesystävä. Olisipa mukava tietää, mitä heille nykyään kuuluu. Heidän kanssaan vietin aika paljon aikaa lomalla.
Tutustuimme myös näyttävään nuoreen pariin, joten kun lapset olivat erään vanhemman pariskunnan hoidossa, kävimme viidestään esimerkiksi syömässä. Nuoren parin mies sattui olemaan Yö-yhtyeen Olli Lindholm. Kuiskuttelin opettajaystävälleni tiedoksi kuka tuo mies oli ja kerroin että olen Yö-fani. Lörppöttelijä tietysti kertoi asian Ollille. Olli innostui ja kysyi monellako heidän keikallaan olen käynyt. Vastasin etten yhdelläkään (ei meidän maalta ja matriarkka äitini helmoista lähdetty millekään keikoille!). "Et sinä sitten mikään oikea fani ole" tuhahti Olli. Siitä sekunnista lähtien en enää ollut minkään sortin fani. Olli oli matkalla uuden naisystävänsä kanssa, jonka hän daamin selän takana kertoi olevan vaarallinen, koska naisella oli kuulema vauvakuume.
Lovran oli nimeltään kylä, jossa asuimme. Se sijaitsee nykyisen Kroatian alueella. Jyrkät vuorenrinteet joiden päällä oli asutusta ja rinteiden juurella ihanat hiekkarannat. Meressä oli paljon merisiiliä, joita piti varoa ettei satuttanut jalkaansa. Ostin kumiset sandaalit, jotka jalassa uskalsin mennä mereen. Sandaalit haisivat pahalle, enkä sen reissun jälkeen enää niitä käyttänyt. Tuntui ihmeelliseltä ja jännittävältä pulahtaa suolaiseen meriveteen, jossa pystyi kellumaan kepeästi. Merivesi oli kirkasta, puhdasta ja turkoosin väristä. Missään muualla en muista nähneeni niin kaunista ja puhdasta merta kuin Adrian meri oli Jugoslavian aikaan.
Jugoslaviassa harva osasi englantia, joten innokkaat "rantaleijonat" kokivat pettymyksen toisensa jälkeen, kun emme ymmärtäneet toisiamme. Sen verran yksi herhiläinen sai minulle sanottua, että hänen ystävänsä, joka tulee pian meriltä, osaa englantia. Ja niinpä eräänä iltana discossa minun eteeni tuotiin mukavan näköinen tumma mies, Slobodan, jonka kanssa juttu luisti. Hän ei ollut niin tungetteleva kuin ystävänsä ja meillä oli oikein hauskaa. Yksi kohokohdista oli kun hän alkoi tanssittaa minua jotain heidän kansantanssiaan ja välillä hyppäsi ripaskaa. Jossain vaiheessa ihmiset kerääntyivät ympärillemme kannustamaan ja taputtamaan.
Tutustuin myös Itävaltalaisiin kavereihin, jotka olivat ajaneet kolarin autollaan ja muistan kuinka he mm esittelivät uudelleen muotoutuneita tennismailojaan. He olisivat halunneet minut viikonlopuksi luokseen johonkin juhliin, mutta olin silloin nuori ja arka enkä uskaltanut lähteä heidän kyytiinsä.
Kävin päivän reissulla Venetsiassa. Muistan että se oli ahdas ja likainen kaupunki. Olihan siellä paljon upeaakin nähtävää. Muranon lasi oli kaunista ja Gondolikyytiä piti kokeilla, vaikka maksoi maltaita.
Matkalla Venetsiaan, bussimme pysähtyi kaupassa, jossa oli pitkät jonot kassoille. Olli ja naisystävänsä eivät jaksaneet jonottaa vaan joivat oluensa kaupassa ja marssivat sitten pokkana ulos. Rajamuodollisuuksissa Olli sai aina metallinpaljastimen huutamaan valkoisine buutseineen, ne kun olivat täynnä helyä ja helaa.
 Eräänä iltana menin yksin syömään paikalliseen ravintolaan ja koska ruokalista oli kielillä, joita en ymmärtänyt, otin summassa jotain. Sain eteeni lautasen, joka oli täynnä mereneläviä kuorineen kaikkineen. En osannut syödä kaikkia kun en saanut kuorta auki.
 Loman aikana Jugoslaviassa oli raju devalvaatio. En millään saanut tuhlattua kaikkia vaihtamiani dinaareja, vaikka olinkin köyhä opiskelija. Seuraavana vuonna siellä alkoi sota. Se tuntui puistattavan karmivalta. Se kaunis paikka ja ne ihanat ihmiset sodassa.

Edelmann: Nuorta voimaa

Nuorta voimaa!

Pekka Haavisto teki minuun vaikutuksen, kun hän
puhui unohdettujen nuorten miesten ja naisten armeijasta.
Ihmisistä, joihin virallisen Suomen käsi ei ulotu.
Haavisto ei puhu asiasta vain kansantalouden uhkana
vaan myös inhimillisenä hätänä. Ihmisten hätänä.
Tiedän miltä tuntuu olla vihainen nuori mies. Tiedän
mihin se viha voi pahimmillaan johtaa. Vihaisille
nuorille mielhille ei pidä huudella ylhäältä neuvoja
ja tsemppiä. Heidän kanssaan pitää istua pöytään,
puhua vaikka autoista ja odottaa että he alkavat
puhua. Uskon, että tämän taidon Pekka osaa.
Pekka Haavisto on osoittanut suurta rohkeutta,
hän on sanonut suoraan, että meillä suomalaisina
kansana on kasvava alkoholiongelma. Arvostan
suunnattomasti sitä. Pekan mukaan Suomessa
juomiseen suhtaudutaan liikaa kuin kyseessä olisi
urheilusuoritus. Vaikeita tunteita ei voi juoda pois,
ne pitää kohdata, tulla näkyväksi.
Näillä kahdella asialla on myös yhteys toisiinsa.
Miksi muut poliitikot eivät uskalla puhua asiasta?

Samuli Edelmann


Haavisto 2

Kiminkinen: jokainen ihminen on laulun arvoinen

Jokainen ihminen
on laulun arvoinen

Olen kasvanut keskellä sotien jälkeistä maalaiskyläyhteisöä.
Karjalaiset oli asutettu, sotakorvaukset
maksettu ja joka mökki kuhisi elämää. Kylällä oli
oma koulu, posti ja useampi kauppa sekä tanssilava.
Töitä tehtiin yhdessä kulkien talosta taloon auttamassa
suuremmissa urakoissa. Jokainen oli tarpeellinen
ja kaikista huolehdittiin. Sitten 60 -luvulla
kaikki muuttui kuin leikaten.
Elämme nyt keskittämisen, rahan vallan ja juurettomuuden
aikaa, minkä jäljet näkyvät maamme
muuttumisena luokkayhteiskunnaksi, jossa parempiosaisilla
menee yhä paremmin ja köyhät kärsivät.
Terveyserot lisääntyvät ja kylät kuolevat.
Ymmärrän, ettei entiseen ole enää paluuta. Olen
nyt kuitenkin perusteellisesti vaikuttunut Pekka
Haaviston persoonan ympärille syntyneestä kansanliikkeestä.
Se ammentaa voimansa inhimillisestä
suvaitsevaisuudesta, pienen ihmisen ja erilaisen
oikeutuksesta elää tasa-arvoisena muiden kanssa.
Sen käyttövoima ei ole raha vaan inhimillinen toivo
paremmasta maailmasta, jossa ihmiset voisivat olla
veljiä ja siskoja keskenään – sellaisesta maailmasta,
jossa jokaisella on elinmahdollisuus riippumatta
siitä, missä hän elää. Sellaisen rakentamisessa tarvitaan
kaikkia. Ei ole mahdollista olla suvaitsevainen
vain yhdellä sallitulla tavalla. Ihmistä kunnioitetaan
ja vaikeistakin asioista keskustellaan. Se on Pekan
ase myös maailmalla.
Tämä toivon ja pienen ihmisen kasvava liike on
saanut valtaansa myös vakaumuksellisen maalaisliittolaisen.
Tässä ovat ne arvot, joita haluan olla
tukemassa. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, vaan
vilpittömästä pyrkimyksestä yhteiseen hyvään kaikkia
kunnioittaen.

Tapani Kiminkinen
Maalaislääkäri
Saarijärvi

Haavisto 2