kuva: MilonaYläasteella fysiikan ja kemian opettajani sanoi usein (kun tehtiin labrakokeita) : älä tee kuten minä teen vaan tee kuten minä sanon!
Tuo on niiiiin hyvä elämän ohje ;)
Viisautta/kokemusta/näkemystä löytyy mutta entä käytännöntaitoja ja varsinkin käytännön toteutuksia ja onnistumisia!?
Mutta toisaalta, eikös virheiden kautta opita parhaiten? Ei helpoiten mutta tehokkaimmin.
Ja jos minulla ei ole ymmärrystä miten asiat voi tehdä väärin, kuinka osaisin ohjata lapsiani (/muita tarpeen tullen) välttämään vaaranpaikat? Vaikka taasen, virheiden kautta oppii parhaiten. Eli vaikka toivoisin lapseni(/muun lähimmäisen) välttyvän omilta virheiltäni, johdanko heidät neuvoillani vielä pahempaan vaaraan?
Miksi kukaan ei tule näyttämään sitä kultaista keskitietä silloin kun sitä eniten tarvitsisi... Vai enkö vain huomaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti