Itse ajattelen, että kun ihminen tekee käsitöitä, taidetta, ruokaa, mitä tahansa, hän jättää jälkensä työhön. Ihan konkreettisesti hänen energiaansa siirtyy työhön. Tosin myös katsoja näkee ja kokee omien kokemustensa ja energioittensa kautta, eli jokainen "tuntee" eri tavalla. Jokaisen kohdalla tapahtuu oma "kemiallinen" reaktionsa. Rakkaan ihmisen rakkaudella tekemä ruoka maistuu herkulliselta ja tuntuu kehossa hyvältä mutta vihassa tehty ruoka aiheuttaa vatsapuruja.
Ei ole ihan sama mitä omaan kotiinsa hankkii. Vanha elämäkin voi siirtyy ongelmineen uuteen kotiin. Olisi hyvä jotenkin yrittää puhdistaa vanhat energiat pois. Konkreettisesti pesemällä, meditoimalla, kristalleilla, ametisteilla, auringon valolla. Ei uusi huonekalukaan ole energiaton. Siinä on jäljet tekijästä, logistiikasta, myyntipaikasta. Kirpputorilta voi löytyä kaunista ja käyttökelpoista mutta voisi olla hyvä puhdistaa se ensin.
Olen miettinyt, minkälaisia energioita mahtaa vaikkapa murhasta tuomittu siirtää vankilassa tekemäänsä puhdetyöhön. Vankilan myymälöitähän lienee aika monessa vankilassa.
Tällaisia mietteitä muuttolaatikoiden keskellä. Paljosta luovun mutta silti laatikkopinot ovat valtavat. Toivoisin tämän muuttoharrastuksen jo pian päättyvän. Yli kaksikymmentä kertaa olen jo muuttanut. En edes jaksa ruveta laskemaan tarkkaa lukua. Tämän jälkeen enää yksi kerta, toivon.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
tiistai 19. lokakuuta 2010
vuorovaikutus Jumalan kanssa
Rukoillessasi puhut Jumalalle.
Kun kuuntelet intuitiotasi,
Jumala puhuu sinulle
Wayne W. Dyer
Valintaan perustuva elämä on tietoista toimintaa. Sattumaan perustuva elämä on pelkkä tiedostamaton reaktio (=toimit vanhojen kokemustesi pohjalta, samalla tavalla kuin ennenkin).
Sielu luo vain nykykokemuksesta ilman harkintaa, analyysia ja menneisyyden kokemusten kritiikkiä.
Muista tämä: sielu luo, mieli reagoi.
Sielu tietää viisaudessaan että se mitä koet tällä hetkellä on kokemus, jonka Jumala on lähettänyt sinulle ennen kuin sinulla on ollut siitä minkäänlaista tietoista käsitystä. Se on matkalla luoksesi jo silloin kun ryhdyt etsimään sitä. Jumala vastaa jo ennenkuin kysyt. Jokainen nykyhetki on suurenmoinen lahja Jumalalta.
Sielu etsii intuitiivisesti täydellisiä olosuhteita väärien ajatusten parantamiseen ja antaa sinulle oikean kokemuksen siitä kuka todella olet.
Sielu haluaa tuoda sinut takaisin Jumalan luo -takaisin kotiin Jumalan luo.
Sielun pyrkimyksenä on tuntea itsensä kokemuksellisesti -ja tuntea siten Jumala. Sillä sielu ymmärtää että sinä ja Jumala olette yhtä, vaikka mieli kieltää tämän totuuden ja ruumis toimii tämän kiellon perusteella.
Siksi sinun kannattaa suurten päätösten hetkellä vapautua mielestäsi ja tutkiskella sen sijaan sieluasi.
Sielu ymmärtää sen mitä mieli ei käsitä
-Neale Donald Walsch: Keskusteluja Jumalan kanssa 2
Kun kuuntelet intuitiotasi,
Jumala puhuu sinulle
Wayne W. Dyer
Valintaan perustuva elämä on tietoista toimintaa. Sattumaan perustuva elämä on pelkkä tiedostamaton reaktio (=toimit vanhojen kokemustesi pohjalta, samalla tavalla kuin ennenkin).
Sielu luo vain nykykokemuksesta ilman harkintaa, analyysia ja menneisyyden kokemusten kritiikkiä.
Muista tämä: sielu luo, mieli reagoi.
Sielu tietää viisaudessaan että se mitä koet tällä hetkellä on kokemus, jonka Jumala on lähettänyt sinulle ennen kuin sinulla on ollut siitä minkäänlaista tietoista käsitystä. Se on matkalla luoksesi jo silloin kun ryhdyt etsimään sitä. Jumala vastaa jo ennenkuin kysyt. Jokainen nykyhetki on suurenmoinen lahja Jumalalta.
Sielu etsii intuitiivisesti täydellisiä olosuhteita väärien ajatusten parantamiseen ja antaa sinulle oikean kokemuksen siitä kuka todella olet.
Sielu haluaa tuoda sinut takaisin Jumalan luo -takaisin kotiin Jumalan luo.
Sielun pyrkimyksenä on tuntea itsensä kokemuksellisesti -ja tuntea siten Jumala. Sillä sielu ymmärtää että sinä ja Jumala olette yhtä, vaikka mieli kieltää tämän totuuden ja ruumis toimii tämän kiellon perusteella.
Siksi sinun kannattaa suurten päätösten hetkellä vapautua mielestäsi ja tutkiskella sen sijaan sieluasi.
Sielu ymmärtää sen mitä mieli ei käsitä
-Neale Donald Walsch: Keskusteluja Jumalan kanssa 2
Naisen elämää
Ketään ei haittaa jos nainen on hyvä kirjoittaja, kuvanveistäjä tai lääkäri, jos hän vain pystyy samalla olemaan hyvä vaimo, äiti, kaunis, hyvätapainen, huoliteltu ja lempeä
-Leslie M. McIntyre-
-Leslie M. McIntyre-
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Pitkä kuuma kesä
Tämä oli nyt se kesä jota muistellaan pitkään. Tämä oli sellainen "meidän nuoruudessa kesät oli vielä kauniita". Mitä muuta tänä kesänä pystyi tekemään kuin lillumaan vedessä? Ja syömään jäätelöä.
Kun paahteiseen heinäkuuhun liittää vielä auton hajoamisen ja korvessa oleilun, voin taata viettäneeni kirjaimellisesti pakkolomaa. Maalla kun on ötököitä niin maan perusteellisen runsaasti, ei voinut kuvitellakaan ruskistavansa itseään ulkona makoillen. Kun lapsi oli parin ekan päivän jälkeen paukamia pullollaan (taas kirjaimellisesti!) oli pakko todellakin keskittyä joko vedessä lillumiseen tai sisällä puuhailuun. Rannalle oli kuutisen kilometriä ja fillarilla parikymmentäkiloinen neito tarakalla (oli turvaistuimessa, ei huolta) se tuntui jo matkalta. Erittäin hikiseltä sellaiselta. Rannalla saattoi huuhtoa hiet järveen mutta takaisin tulo.... varsinkin kun kaivon vesi oli vähissä ja suihkukäynnit kortilla.
Tanssilavalle menon ajatuskin hikoilutti. Että saunaan vaatteet päällä kaiken kansan keskelle...
Kesä siis tuntui välillä todella pitkältä. Vaikka nyt ihmettelenkin että on jo elokuun loppu puolta. Ihana satokausikin on mennyt vähän plorinäksi kun marjat olivat kuivia rusinoita metsässä eikä sinne metsään tehnyt edes mieli mennä paahtumaan. Omenoita riittää mutta ne ovat muumiotautisia. Mistä ne sellaisen taudin ovat itselleen keksineetkään, mokomat!
Tämä oli siis ihana kuuma laiska kesä jota ei ole ollut eikä ehkä tule tähän naisen elämään.
Kun paahteiseen heinäkuuhun liittää vielä auton hajoamisen ja korvessa oleilun, voin taata viettäneeni kirjaimellisesti pakkolomaa. Maalla kun on ötököitä niin maan perusteellisen runsaasti, ei voinut kuvitellakaan ruskistavansa itseään ulkona makoillen. Kun lapsi oli parin ekan päivän jälkeen paukamia pullollaan (taas kirjaimellisesti!) oli pakko todellakin keskittyä joko vedessä lillumiseen tai sisällä puuhailuun. Rannalle oli kuutisen kilometriä ja fillarilla parikymmentäkiloinen neito tarakalla (oli turvaistuimessa, ei huolta) se tuntui jo matkalta. Erittäin hikiseltä sellaiselta. Rannalla saattoi huuhtoa hiet järveen mutta takaisin tulo.... varsinkin kun kaivon vesi oli vähissä ja suihkukäynnit kortilla.
Tanssilavalle menon ajatuskin hikoilutti. Että saunaan vaatteet päällä kaiken kansan keskelle...
Kesä siis tuntui välillä todella pitkältä. Vaikka nyt ihmettelenkin että on jo elokuun loppu puolta. Ihana satokausikin on mennyt vähän plorinäksi kun marjat olivat kuivia rusinoita metsässä eikä sinne metsään tehnyt edes mieli mennä paahtumaan. Omenoita riittää mutta ne ovat muumiotautisia. Mistä ne sellaisen taudin ovat itselleen keksineetkään, mokomat!
Tämä oli siis ihana kuuma laiska kesä jota ei ole ollut eikä ehkä tule tähän naisen elämään.
torstai 8. heinäkuuta 2010
Ylpeys
Missä kulkee ylpeyden raja? Miksi ylpeyteen yleensäkään kolahtaa joskus niin kovaa? Mitä se ylpeys on? Itsekunnioitusta? Ulkokuorta? Itsensä tärkeänä pitämistä? Kun sitä kolhaistaan, se tuntuu kipuna rinnassa, ahdistuksena, latistumisena. Mikä siinä oikeastaan kolahtaa?
Esimerkiksi kun tulee verratuksi ja rinnastetuksi ihmiseen, jota itse ei arvosta. Kun tulee loukattunakin syytetyksi. Kun rakas ihminen puolustaakin toista ihmistä minun kustannuksellani. On valmis tallaamaan minut. On valmis luopumaan minusta jos en myönny alentamaan itseäni.
Mitä kaikkea naisen pitää niellä? Mitä tarvitsee sietää? Onko ylpeydellä merkitystä? Jos itsekunnioituksen hinnalla saa rauhaisan elämän? Onko olemassa rakkautta jos ei ole kunnioitusta? Itselleni on tärkeää myös kunniottaa rakastamaani ihmistä. Voinko kunnioittaa ihmistä, joka halventaa minua? Entä tulisiko minun sietää rakkautta josta puuttuu kunnioitus ja arvostus?
Vaakakuppeihin on vain laitettava asioita ja katsoa mille puolelle vaaka kallistuu. Ylpeys on kai vain turhamaisuutta. Ylpeyshän on yksi kuolemansynneistä. Mitä minä olenkaan itsestäni kuvitellut... Tässäpä työstämistä. Ylpeyttä hälventämään ja urhoollisuutta opettelemaan.
"Ylpeys on sitä, että on ollakseen jotain muuta kuin mitä oikeasti on: ylpeä rakentaa itsestään kuvan muiden ja itsensä ihailtavaksi. Ylpeyteen liittyy myös pelko siitä, että muut eivät voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen. Siinä mielessä monet ylpeät ihmiset ovat hyvin epävarmoja itsestään. Ylpeyttä on myös se, että asettaa itsensä muiden ja kaiken arvostelun yläpuolelle: Mikä SINÄ olet minulle mitään sanomaan! "
"Ylpeyden vastahyve Urhoollisuus
Urhoollinen ihminen uskaltaa olla se, mikä on. Hän ei yritä päteä ja tehdä vaikutusta eikä hänellä ole identiteettiongelmia. Oman mielipiteen ilmaiseminen tai omien valintojen toteuttaminen aiheuttaa usein kanssaihmisissä suurta närää, ja sen vuoksi urhoollisen onkin oltava urhoollinen ja kestettävä muiden marina, syyllistäminen ja arvostelu"
Lainaukset tästä linkistä: http://yle.fi/pyhatjapahat/kuolemansynnit.html
enkä voinut olla tekemättä syntisyystestiä. Sen mukaan "parhaat" hyveeni ovat oikeudenmukaisuus, urhoollisuus ja viisaus. Hmm. Pahimmat syntini ovat taasen huumorintajuttomuus, ylpeys ja murehtiminen. Tunnustan! Mutta miten voivat synti ja vastahyvä olla molemmat niin vahvoilla?
Katolisen kirkon seitsämän kuolemansyntiä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%A4
Arkkipiispa Gianfranco Girotti määritteli eräässä haastattelussa nykyaikana yleiset seitsemän kuolemansyntiä: http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7287071.stm
Esimerkiksi kun tulee verratuksi ja rinnastetuksi ihmiseen, jota itse ei arvosta. Kun tulee loukattunakin syytetyksi. Kun rakas ihminen puolustaakin toista ihmistä minun kustannuksellani. On valmis tallaamaan minut. On valmis luopumaan minusta jos en myönny alentamaan itseäni.
Mitä kaikkea naisen pitää niellä? Mitä tarvitsee sietää? Onko ylpeydellä merkitystä? Jos itsekunnioituksen hinnalla saa rauhaisan elämän? Onko olemassa rakkautta jos ei ole kunnioitusta? Itselleni on tärkeää myös kunniottaa rakastamaani ihmistä. Voinko kunnioittaa ihmistä, joka halventaa minua? Entä tulisiko minun sietää rakkautta josta puuttuu kunnioitus ja arvostus?
Vaakakuppeihin on vain laitettava asioita ja katsoa mille puolelle vaaka kallistuu. Ylpeys on kai vain turhamaisuutta. Ylpeyshän on yksi kuolemansynneistä. Mitä minä olenkaan itsestäni kuvitellut... Tässäpä työstämistä. Ylpeyttä hälventämään ja urhoollisuutta opettelemaan.
"Ylpeys on sitä, että on ollakseen jotain muuta kuin mitä oikeasti on: ylpeä rakentaa itsestään kuvan muiden ja itsensä ihailtavaksi. Ylpeyteen liittyy myös pelko siitä, että muut eivät voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen. Siinä mielessä monet ylpeät ihmiset ovat hyvin epävarmoja itsestään. Ylpeyttä on myös se, että asettaa itsensä muiden ja kaiken arvostelun yläpuolelle: Mikä SINÄ olet minulle mitään sanomaan! "
"Ylpeyden vastahyve Urhoollisuus
Urhoollinen ihminen uskaltaa olla se, mikä on. Hän ei yritä päteä ja tehdä vaikutusta eikä hänellä ole identiteettiongelmia. Oman mielipiteen ilmaiseminen tai omien valintojen toteuttaminen aiheuttaa usein kanssaihmisissä suurta närää, ja sen vuoksi urhoollisen onkin oltava urhoollinen ja kestettävä muiden marina, syyllistäminen ja arvostelu"
Lainaukset tästä linkistä: http://yle.fi/pyhatjapahat/kuolemansynnit.html
enkä voinut olla tekemättä syntisyystestiä. Sen mukaan "parhaat" hyveeni ovat oikeudenmukaisuus, urhoollisuus ja viisaus. Hmm. Pahimmat syntini ovat taasen huumorintajuttomuus, ylpeys ja murehtiminen. Tunnustan! Mutta miten voivat synti ja vastahyvä olla molemmat niin vahvoilla?
Katolisen kirkon seitsämän kuolemansyntiä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%A4
Arkkipiispa Gianfranco Girotti määritteli eräässä haastattelussa nykyaikana yleiset seitsemän kuolemansyntiä: http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7287071.stm
- Ympäristön saastuttaminen
- Geenimanipulaatio
- Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
- Köyhyyden aiheuttaminen
- Huumekauppa ja huumeiden käyttö
- Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
- Ihmisen perusoikeuksien rikkominen
torstai 27. toukokuuta 2010
Elämän tilkkutäkki
Tilkkutyöt ovat kauniita. Usein ne ovat tarkkaan sommiteltuja ja värit huolella harmonisoituja. Häkellyttävän upeita taitavien käsien luomuksia.
Elämän tilkkutäkki -ainakin minulla- sen sijaan on epämääräinen sekamelska värejä ja muotoja. Vaikka yrittäisikin suunnitella ja sommitellan niin kohta tulee tuulenpuuska tai sademyrsy joka tempaa palat, vaihtaa järjestystä ja muuttaa värejä. Lainapaloja lentelee, omat repeilee. Aurinko haalistaa.
Tuossa on tuo beigealue, jolloin elämä tuntui hetken tasaiselta, jopa tylsältä. Mutta kuinka monessa kohtaa värit leiskuvatkaan kirkkaina kun elämä maistui vahvasti riemukkaalta ja kaikella tuntui olevan tarkoituksensa. Paljon on mustaa ja epämääräisen suttuista, kun kurkkua kuristi, sydämeen sattui ja sielu oli repaleina. Tuossa on kipua ja verta. Tuossa synkkiä ajatuksia ja epätoivoa. Murrettujen himmeiden värien keskellä saattaa kiemurrella hento limenvihreä lanka. Rohkeasti se kiertelee ja alkaa kasvaa ja vahvistua voimakkaammaksi vihreäksi. Vihreän ympärille alkaa puhjeta hentoja keltaisia, oransseja ja pinkkejä.
Jossakin tilkkutyöni rajamailla syttyi violettiä liekkiä muistuttava muoto. Se on seurannut välillä hennompana, vällillä voimakkaampana ja laajempana läpi koko työn.
Kirkkaan punaisesta ympyrästä versoaa vaaleanpunaista. Siinä taisi syntyä tyttäreni.
Juuri nyt näen harmaita raitoja, kuivuneenverenpunaisia länttejä, myrkyn vihreitä siivuja. Ja, kas. Niiden keskeltä näkyy valoa, joka voimistuu. Valkoista, kirkasta. Intohimon punainen ja intuition turkoosi korostuvat kuranharmaan keskeltä. Ilo ja tuska voivat kulkea käsikädessä. Suru ei välttämättä latista iloa ja rakkautta vaan ne ovat kuin suola ja sokeri, jotka syventävät ja korostavat ruuan makua. Ilman surua ja kipua ilolla ei olisi makua. Ilman rakkautta tuska olisi sietämätöntä.
Tilkkutyötä pitäisi osata katsoa kauempaa, kokonaisuutena. Se vaatii tilaa. Ehkä jätän tämän tilkkutyön nyt tähän ja aloitan uuden. Kokeneempana en yritä väkisin sovittaa yhteensopimattomia paloja yhteen. Annan työlle aikaa ja rakkautta ja hyväksyn prosessin jota sen syntyminen tarvitsee. Nautin tekemisestä ja olen kiitollinen jokaisesta palasta, väristä ja muodosta. Eikä minun tarvitse enää kaikkea tehdä yksin.
Elämän tilkkutäkki -ainakin minulla- sen sijaan on epämääräinen sekamelska värejä ja muotoja. Vaikka yrittäisikin suunnitella ja sommitellan niin kohta tulee tuulenpuuska tai sademyrsy joka tempaa palat, vaihtaa järjestystä ja muuttaa värejä. Lainapaloja lentelee, omat repeilee. Aurinko haalistaa.
Tuossa on tuo beigealue, jolloin elämä tuntui hetken tasaiselta, jopa tylsältä. Mutta kuinka monessa kohtaa värit leiskuvatkaan kirkkaina kun elämä maistui vahvasti riemukkaalta ja kaikella tuntui olevan tarkoituksensa. Paljon on mustaa ja epämääräisen suttuista, kun kurkkua kuristi, sydämeen sattui ja sielu oli repaleina. Tuossa on kipua ja verta. Tuossa synkkiä ajatuksia ja epätoivoa. Murrettujen himmeiden värien keskellä saattaa kiemurrella hento limenvihreä lanka. Rohkeasti se kiertelee ja alkaa kasvaa ja vahvistua voimakkaammaksi vihreäksi. Vihreän ympärille alkaa puhjeta hentoja keltaisia, oransseja ja pinkkejä.
Jossakin tilkkutyöni rajamailla syttyi violettiä liekkiä muistuttava muoto. Se on seurannut välillä hennompana, vällillä voimakkaampana ja laajempana läpi koko työn.
Kirkkaan punaisesta ympyrästä versoaa vaaleanpunaista. Siinä taisi syntyä tyttäreni.
Juuri nyt näen harmaita raitoja, kuivuneenverenpunaisia länttejä, myrkyn vihreitä siivuja. Ja, kas. Niiden keskeltä näkyy valoa, joka voimistuu. Valkoista, kirkasta. Intohimon punainen ja intuition turkoosi korostuvat kuranharmaan keskeltä. Ilo ja tuska voivat kulkea käsikädessä. Suru ei välttämättä latista iloa ja rakkautta vaan ne ovat kuin suola ja sokeri, jotka syventävät ja korostavat ruuan makua. Ilman surua ja kipua ilolla ei olisi makua. Ilman rakkautta tuska olisi sietämätöntä.
Tilkkutyötä pitäisi osata katsoa kauempaa, kokonaisuutena. Se vaatii tilaa. Ehkä jätän tämän tilkkutyön nyt tähän ja aloitan uuden. Kokeneempana en yritä väkisin sovittaa yhteensopimattomia paloja yhteen. Annan työlle aikaa ja rakkautta ja hyväksyn prosessin jota sen syntyminen tarvitsee. Nautin tekemisestä ja olen kiitollinen jokaisesta palasta, väristä ja muodosta. Eikä minun tarvitse enää kaikkea tehdä yksin.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Korvasienimuhennosta ja punkkeja
Kesän varmat merkit koettu. Eka korvasienimuhennos syöty (ihan lähimetsästä löytyi ja hyvää oli!) ja ekat punkit nypitty. Onneksi ei tällä kertaa tytöstä vaan koirasta.
Pelottavan näköinen uros mutta kiltti kun mikä! Hihnan toisesta päästä löytyy myös kiltti uros eikä lainkaan pelottavan näköinen :)
Ja ekat nuotiomakkarat paistettu rakkaiden kanssa Päijänteen rannassa. Voi tätä elämisen onnea!
Pikku neidillä polvet ruvella kun vauhtia riittää eikä ole enää talvitoppauksia pehmittämässä.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Musiikki, liike ja hormoonit = parempi elämä?
Katselin joku aika sitten mielenkiintoisen dokumentin ihmisen musikaalisista aivoista. Siinä kerrottiin, että rytmi muokkaa liikkeitä ja tunteita ja musiikin tahtiin liikkuminen lisää dopamiinin eritystä kehossa eli tuottaa mielihyvää, auttaa säätelemään tunteita, vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi, auttaa oppimisessa. Dopamiinin puutos on yhteydessä mm keskittymishäiriöissä (esim ADHD ja kehon jäykistymissairaudessa eli Parkinsonin taudissa.
Lähes kaikkia ihmisen toimia ohjaa dopamiini. Sillä aivot palkitsevat meidät, kun teemme jotain lajin säilymisen kannalta hyödyllistä, kuten syömme tai harjoitamme seksiä. Kekseliäänä eläimenä ihminen tosin osaa huijata palkkion ilman vastinettakin. Joskus palkkion metsästys johtaa riippuvuuteen.
Shoppailemisesta ja rahapeleistä voi tulla yhtä riippuvaiseksi kuin päihteistä. Riippuvuuden aiheuttavat kehon omat huumeet, dopamiini ja serotoniini. Viime aikoina on saatu uutta näyttöä näiden aivojen välittäjäaineiden osuudesta prosessissa, joka tekee ostamisesta tai pelaamisesta pakonomaisen tarpeen.
Mielihyvä on kehon kehon tapa kertoa, että olemme tasapainossa. Mutta sen liiallisessa tavoittelussa on siis riskinsä.
Yhdessä laulaminen saa oksitosiinihormoonin erittymään. Oksitosiinia tarvitaan synnytyksen käynnistymiseen ja maidon erityksen alkamiseen mutta
oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän yhteydessä. Oksitosiinilla on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus, minkä vuoksi sitä tutkitaan potentiaalisena lääkkeenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Endorfiinejä erittyy kun kuuntelee musiikkia, josta pitää. Endorfiinit vähentävät kivuntunteita.
Useat meistä kuvaavat liikunnan tuottavan hyvän olon tunteen ja auttavan mieltä rentoutumaan. Ilmiötä on selitetty sillä, että liikunta lisää mielihyvähormonien, esimerkiksi endorfiinien, tuotantoa tai pitoisuutta. On myös arveltu, että liikunta muuttaa keskushermoston välittäjäaineiden, esimerkiksi noradrenaliinin, dopamiinin ja serotoniinin, pitoisuuksia niin, että mieliala paranee. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa liikunnan jälkeen havaittiin niiden aivoalueiden toimivan erityisen aktiivisesti, missä aistitaan hyvän olon tunnetta. Lisäksi on esitetty, että psykologiset mekanismit, kuten esimerkiksi minäkuvan tai itsearvostuksen muuttuminen, selittävät liikunnan tuottamaa hyvinvointia. On myös mahdollista, että liikunnan tuottamat fysiologiset vasteet, esimerkiksi stressihormonipitoisuuksien nousu liikunnan aikana, sopeuttavat ja muokkaavat elimistöä stressin kokemiselle ja muodostavat tällä tavoin yhteyden hyvän olon tunteelle. Musiikkiliikunta eri muodoissaan siis moninkertaistaa hyvän olon tunnetta koska siinä sekä liikutaan että kuunnellaan miellyttävää musiikkia.
On tutkittu, että musiikki yhdistää ihmiset. Musiikin kuuntelu (esim. konsertit, festarit), musiikin soittaminen (bändit, orkesterit) tai tanssiminen yhdessä (tanssilavoilla, jumpassa, festareilla, yökerhossa) tuovat ihmiset yhteen ja yhteisen asian äärelle. Samalla luodaan sosiaalisia kontakteja ja yhdistytään yhteiseen tunnetilaan.
Dementoituneet vanhukset, jotka eivät edes tunnista läheisintä ihmistään, saattavat heretä hyräilemään kuulemaansa nuoruusaikansa musiikkia ja jopa muistaa oikeita sanoja ja sävelkulkuja. He myös virkistyvät silminähden.
Jonkun instrumentin soittaminen on myös erittäin terveellistä ja suositeltavaa. Kaikkien edellämainittujen etujen lisäksi soittaessa aivot käyttävät niin montaa osa-aluetta aivoissa, että soittaminen (ja musiikki yleensäkin) on oikea aivojen megavitamiini. Arvostettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo että musiikki on leikin korkein muoto. Musiikin juuret ovat vitaliteettitunteissa, jotka syntyvät sellaisista elimistön toiminnoista kuten hengitys, nälän tunne ja sen lievittyminen. Musiikki liikuttaa ja lohduttaa. Musiikin avulla voidaan kokea ja muovata tunteita turvallisesti. Musiikin harrastaminen ja opiskelu mahdollistaa äänimaailman hallitsemisen ja sillä leikkimisen luovalla tavalla ja luova asenne antaa tunteen sisäisestä autonomiasta ja tekee elämästä elämisen arvoista.
Kaikestä yllämainitusta allekirjoittanut vetää johtopäätöksen: tanssi on erittäin hyvä ja terveellinen harrastus! Kohtuudella nautittuna. Olenkohan minä jo riippuvuuden puolella...? Koukussa tanssiin ;)
Lähes kaikkia ihmisen toimia ohjaa dopamiini. Sillä aivot palkitsevat meidät, kun teemme jotain lajin säilymisen kannalta hyödyllistä, kuten syömme tai harjoitamme seksiä. Kekseliäänä eläimenä ihminen tosin osaa huijata palkkion ilman vastinettakin. Joskus palkkion metsästys johtaa riippuvuuteen.
Shoppailemisesta ja rahapeleistä voi tulla yhtä riippuvaiseksi kuin päihteistä. Riippuvuuden aiheuttavat kehon omat huumeet, dopamiini ja serotoniini. Viime aikoina on saatu uutta näyttöä näiden aivojen välittäjäaineiden osuudesta prosessissa, joka tekee ostamisesta tai pelaamisesta pakonomaisen tarpeen.
Mielihyvä on kehon kehon tapa kertoa, että olemme tasapainossa. Mutta sen liiallisessa tavoittelussa on siis riskinsä.
Yhdessä laulaminen saa oksitosiinihormoonin erittymään. Oksitosiinia tarvitaan synnytyksen käynnistymiseen ja maidon erityksen alkamiseen mutta
oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän yhteydessä. Oksitosiinilla on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus, minkä vuoksi sitä tutkitaan potentiaalisena lääkkeenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Endorfiinejä erittyy kun kuuntelee musiikkia, josta pitää. Endorfiinit vähentävät kivuntunteita.
Useat meistä kuvaavat liikunnan tuottavan hyvän olon tunteen ja auttavan mieltä rentoutumaan. Ilmiötä on selitetty sillä, että liikunta lisää mielihyvähormonien, esimerkiksi endorfiinien, tuotantoa tai pitoisuutta. On myös arveltu, että liikunta muuttaa keskushermoston välittäjäaineiden, esimerkiksi noradrenaliinin, dopamiinin ja serotoniinin, pitoisuuksia niin, että mieliala paranee. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa liikunnan jälkeen havaittiin niiden aivoalueiden toimivan erityisen aktiivisesti, missä aistitaan hyvän olon tunnetta. Lisäksi on esitetty, että psykologiset mekanismit, kuten esimerkiksi minäkuvan tai itsearvostuksen muuttuminen, selittävät liikunnan tuottamaa hyvinvointia. On myös mahdollista, että liikunnan tuottamat fysiologiset vasteet, esimerkiksi stressihormonipitoisuuksien nousu liikunnan aikana, sopeuttavat ja muokkaavat elimistöä stressin kokemiselle ja muodostavat tällä tavoin yhteyden hyvän olon tunteelle. Musiikkiliikunta eri muodoissaan siis moninkertaistaa hyvän olon tunnetta koska siinä sekä liikutaan että kuunnellaan miellyttävää musiikkia.
On tutkittu, että musiikki yhdistää ihmiset. Musiikin kuuntelu (esim. konsertit, festarit), musiikin soittaminen (bändit, orkesterit) tai tanssiminen yhdessä (tanssilavoilla, jumpassa, festareilla, yökerhossa) tuovat ihmiset yhteen ja yhteisen asian äärelle. Samalla luodaan sosiaalisia kontakteja ja yhdistytään yhteiseen tunnetilaan.
Dementoituneet vanhukset, jotka eivät edes tunnista läheisintä ihmistään, saattavat heretä hyräilemään kuulemaansa nuoruusaikansa musiikkia ja jopa muistaa oikeita sanoja ja sävelkulkuja. He myös virkistyvät silminähden.
Jonkun instrumentin soittaminen on myös erittäin terveellistä ja suositeltavaa. Kaikkien edellämainittujen etujen lisäksi soittaessa aivot käyttävät niin montaa osa-aluetta aivoissa, että soittaminen (ja musiikki yleensäkin) on oikea aivojen megavitamiini. Arvostettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo että musiikki on leikin korkein muoto. Musiikin juuret ovat vitaliteettitunteissa, jotka syntyvät sellaisista elimistön toiminnoista kuten hengitys, nälän tunne ja sen lievittyminen. Musiikki liikuttaa ja lohduttaa. Musiikin avulla voidaan kokea ja muovata tunteita turvallisesti. Musiikin harrastaminen ja opiskelu mahdollistaa äänimaailman hallitsemisen ja sillä leikkimisen luovalla tavalla ja luova asenne antaa tunteen sisäisestä autonomiasta ja tekee elämästä elämisen arvoista.
Kaikestä yllämainitusta allekirjoittanut vetää johtopäätöksen: tanssi on erittäin hyvä ja terveellinen harrastus! Kohtuudella nautittuna. Olenkohan minä jo riippuvuuden puolella...? Koukussa tanssiin ;)
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Saippuakuplia
Kokeilin taas vähän uutta reseptiä saippukuplaliuokseksi ja nyt syntyi tosi hyvä, kestävä ja värikäs, liuos. Eli laitoin fairya 3/4 osaa, vettä 1/4 osa, pikku hyppyselliset suolaa ja sokeria. Ja kyllä toimii!
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Pieni sydän, suuret tunteet
Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen Pieneen sydämeen rakkautta, kaipuuta Kuinka mahtuu tähän pieneen sydämeen Suuri maailma, koko planeetta
Kaikki samassa veneessä kellutaan Läpi avaruuden purjehditaan Pian kello kolme lyö Käy maailma lepäämään Ei maailman loppua Tullut kai tänäänkään...
-lainauksia Sakari Kuosmasen "Pieni sydän" biisistä.
Niinpä. Kuinka paljon pieneen sydämeen voikaan mahtua!
Ihmetystä, kaipuuta, surua, pelkoa, hämmennystä, itkua,
katkeruutta, väsymystä, pettymystä, katkeruutta,
syyllisyyttä, häpeää...
mutta myös rakkautta, iloa, riemua, toivoa, anteeksiantoa,
lempeyttä, ymmärrystä.
Kuinka noiden kaikkien tunteiden myllerryksessä vielä osaa
toimia jatkuvasti muuttuvassa maailmassa?
Muutos on ainut pysyvä asia maailmassa. Elämässä. Kuinka
pysyä ehjänä ja voimissaan jatkuvassa muutoksen virrassa?
Kuinka ylläpitää uskon ja toivon liekkiä?
Kuinka pitäytyä hyvässä eikä alistua ikeen alle?
Kuinka uskoa parempaan huomiseen kun maailma kaataa lokaa
niskaan?
Kuinka uskaltaa ottaa vastaanse hyvä mitä elämä tarjoaa?
Kuinka jakaa omastaan tarvitseville ja selvitä
itse sillä mitä on?
Pitääkö elämässä tyytyä johonkin vai saako ehkä enemmän
kuin ansaitsikaan?
Kuinka pitää itsensä liikkeessä ettei ajattelisi liikoja?
Kuinka löytää tasapaino itsensä, tunteidensa, muiden ihmisten,
Jumalan ja maailman välillä?
Niin monta kysymystä. Paljon on vastauksiakin.
Mutta mistä löydän ja tunnistan sen itselleni oikean?
Vainko elämällä, virheitä tekemällä?
Kuinka jaksaa ja rohjeta tehdä tai muuttaa ne asiat,
jotka pitää tehdä tai muuttaa?
Kuinka pystyä hyväksymään se,
ettei kaikkea voi eikä tarvitse muuttaa tai tehdä?
Kuinka oppia armolliseksi itselleen ja muille?
Maailma on niin suuri ja ihmeellinen
minä niin pieni ja vajaavainen...
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Ulkomaillako kaikki toisin?
Lueskelin ystävien blogia. He asuvat nyt kaukana Afrikassa. Lueskelin muutaman tuntemattomankin blogia elostaan eri puolilla maailmaa.
Näin äkkiseltään tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta. Omat palvelijat, aina lämmintä, eksoottista ruokaa,upeat maisemat, kaupoissa kaikki halpaa yms. Mutta sitten. Arki. Kun mikään ei toimi. Ihmiset käyttäytyvät erilailla mihin on tottunut suomessa. On kuumaa ja ötököitä. On rikollisuutta. Ei tukiverkkoa minkäänlaista. Vai onko? Ulkomailla kohdatut suomalaiset ovat joka kerta "parhaita kavereita" keskenään. Etäisyys kotimaasta lähentää. Suomalaiset käyttäytyvät ulkomailla paljon ystävällisemmin ja ovat paljon solidaarisempia kuin suomessa. Mitä väliä jos on kuuma. Kaikki muutkin hikoilee. Ötököitä on suomenkin kesässä. Rikollisuutta oppii ennakoimaan ja varomaan.
Ulkomailla on jotenkin helpompi kysyä apua, kun on itse ulkomaalainen. Ja yleensä myös saa apua. Eikä ulkomailla ole niin kaavoihin kangistunut tai pikkutarkka kuin suomessa saattaa olla. Osaa ottaa rennommin.
Omat kokemukseni työskentelystä ulkomailla (Ruotsia lukuunottamatta, jossa työskentelin puoli vuotta, mutta eihän se olekaan "ulkomaa" ;) ) rajoittuvat muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Ehkä siinä ajassa ei ehdi leipääntyä ja arki ei ehdi näyttäytyä niin harmaana. Kaikessa on vielä uutuuden värittämää sähäkkyyttä ja hohtoa.
Siis lämpöä, väriä, ihmisten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä, makuelämyksiä, merta. Niitä kaipaisin juuri nyt. Siispä en riisu vielä raappanoita jalasta, katselen häikäisevän sinistä taivasta ja puen päälleni jotain värikästä, hymyilen ihmisille ja tervehdin heitä, mikäli eivät näytä säikähtäneen katsettani, jään juttelemaan naapureiden kanssa, kokeilen uusia reseptejä (kokeilen= keksin), menen Aalto Alvarin aaltoaltaaseen. Siinäpä sitä. Asenne kysymys ;)
Joo, ja menen Ilokiven salsailtaan!
Näin äkkiseltään tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta. Omat palvelijat, aina lämmintä, eksoottista ruokaa,upeat maisemat, kaupoissa kaikki halpaa yms. Mutta sitten. Arki. Kun mikään ei toimi. Ihmiset käyttäytyvät erilailla mihin on tottunut suomessa. On kuumaa ja ötököitä. On rikollisuutta. Ei tukiverkkoa minkäänlaista. Vai onko? Ulkomailla kohdatut suomalaiset ovat joka kerta "parhaita kavereita" keskenään. Etäisyys kotimaasta lähentää. Suomalaiset käyttäytyvät ulkomailla paljon ystävällisemmin ja ovat paljon solidaarisempia kuin suomessa. Mitä väliä jos on kuuma. Kaikki muutkin hikoilee. Ötököitä on suomenkin kesässä. Rikollisuutta oppii ennakoimaan ja varomaan.
Ulkomailla on jotenkin helpompi kysyä apua, kun on itse ulkomaalainen. Ja yleensä myös saa apua. Eikä ulkomailla ole niin kaavoihin kangistunut tai pikkutarkka kuin suomessa saattaa olla. Osaa ottaa rennommin.
Omat kokemukseni työskentelystä ulkomailla (Ruotsia lukuunottamatta, jossa työskentelin puoli vuotta, mutta eihän se olekaan "ulkomaa" ;) ) rajoittuvat muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Ehkä siinä ajassa ei ehdi leipääntyä ja arki ei ehdi näyttäytyä niin harmaana. Kaikessa on vielä uutuuden värittämää sähäkkyyttä ja hohtoa.
Siis lämpöä, väriä, ihmisten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä, makuelämyksiä, merta. Niitä kaipaisin juuri nyt. Siispä en riisu vielä raappanoita jalasta, katselen häikäisevän sinistä taivasta ja puen päälleni jotain värikästä, hymyilen ihmisille ja tervehdin heitä, mikäli eivät näytä säikähtäneen katsettani, jään juttelemaan naapureiden kanssa, kokeilen uusia reseptejä (kokeilen= keksin), menen Aalto Alvarin aaltoaltaaseen. Siinäpä sitä. Asenne kysymys ;)
Joo, ja menen Ilokiven salsailtaan!
Aurinko lettuja paistaa
Aurinko aurinko lettuja paistaa ( piirretään iso aurinko)
hauska on auringon lettuja maistaa (taputus)
Kiipeän puuhun ("kiivetään")
pistelen suuhun ("syödään")
loput voin heittää ukolle kuuhun (heitetään)
Sitten käynkin nukkumaan (kädet toiselle poskelle)
pikku vatsani pullollaan (silitetään vatsaa)
-suomalainen lasten loru-
Tästä loruleikistä tulee hyvä mieli :)
hauska on auringon lettuja maistaa (taputus)
Kiipeän puuhun ("kiivetään")
pistelen suuhun ("syödään")
loput voin heittää ukolle kuuhun (heitetään)
Sitten käynkin nukkumaan (kädet toiselle poskelle)
pikku vatsani pullollaan (silitetään vatsaa)
-suomalainen lasten loru-
Tästä loruleikistä tulee hyvä mieli :)
lauantai 20. maaliskuuta 2010
ei elämästä selviä hengissä...
Kuinka paljon ihminen venyy ja paukkuu? Sitä tässä harjotellaan. Aika paljon näköjään. Kun on vaan pakko. Välillä kateuden vihreys alkaa orastaa kun katselen ehjiä perheitä, joissa on kaksi vanhempaa jakamassa vastuuta ja arkea. Tai ihanat isovanhemmat, jotka osallistuvat lasten hoitamiseen, edes välillä. Ei tarvitse yksin jaksaa, venyä, selviytyä.
Toisaalta, eipähän ole myöskään ketään vieressä määräilemässä, arvostelemassa, kitisemässä tai valittamassa. Tai lyömässä. Aina välillä pitää verrata johonkin, jolla menee huonommin, että jaksaisi omassa arjessaan. Onhan minulla sentään katto pään päällä, ruokaa riittävästi ja vaatteita lämmikkeeksi. Pesukoneita ettei tarvitse käsin pestä pyykkiä tai astioita. Ystäviä, jotka tsemppaavat. Harmi vaan, että asuvat suurin osa niin kaukana. Mutta joillakin ei ole ystäviä ollenkaan. Taas herää mieleeni kysymys, miksi en muuta takaisin ystävien läheisyyteen. Sitten muistan sen saasteen, melun ja kiireen, jotka eteläisessä suomessa on vallalla. Kalliit asunnot. Ahtaus. Ihmisten kohtaamattomuus.
Pinnaa vaan venyttämään, pantaa pään ympärillä löysemmäksi, asennetta rennommaksi, uskoa vahvemmaksi. Kyllä tämä tästä. Päivä on jo valoisampi. Kohta lumet sulaa ja kevät alkaa.
Kesällä kaikki on toisin.
Toisaalta, eipähän ole myöskään ketään vieressä määräilemässä, arvostelemassa, kitisemässä tai valittamassa. Tai lyömässä. Aina välillä pitää verrata johonkin, jolla menee huonommin, että jaksaisi omassa arjessaan. Onhan minulla sentään katto pään päällä, ruokaa riittävästi ja vaatteita lämmikkeeksi. Pesukoneita ettei tarvitse käsin pestä pyykkiä tai astioita. Ystäviä, jotka tsemppaavat. Harmi vaan, että asuvat suurin osa niin kaukana. Mutta joillakin ei ole ystäviä ollenkaan. Taas herää mieleeni kysymys, miksi en muuta takaisin ystävien läheisyyteen. Sitten muistan sen saasteen, melun ja kiireen, jotka eteläisessä suomessa on vallalla. Kalliit asunnot. Ahtaus. Ihmisten kohtaamattomuus.
Pinnaa vaan venyttämään, pantaa pään ympärillä löysemmäksi, asennetta rennommaksi, uskoa vahvemmaksi. Kyllä tämä tästä. Päivä on jo valoisampi. Kohta lumet sulaa ja kevät alkaa.
Kesällä kaikki on toisin.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Luovuuden ja läsnäolon virrassa
Kun saa viikon viettää energiaa enteilevien, tunteita tursuavien taideteosten keskellä kohdaten ihmisiä, ystäviä ja vieraita, avonaisena ja luovuuden virrassa, voi vain tuntea syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta elämää kohtaan.
Tunnen muuttuneeni, avautuneeni, saaneeni himpun ymmärrystä lisää, ehkä suvaitsevaisuuttakin. Avauduin taas luovuuden runsaaseen virtaan. Iloa ja kiitollisuutta tunnen kun olen saanut kasvaa Luovien Siskojeni rinnalla ja pursuan ylpeyttä Siskoistani! He ovat niin taitavia, luovia, osaavia, herkkiä, kauniita, monipuolisia, inhimillisiä. lämpimiä. Laatusanat eivät edes riitä kertomaan kaikkea.
kiitän lämpimästi ja nöyrästi kaikkia, keitä sain kohdata Galleria Allissa!
Kiitän myös lämpimiä ja vieraanvaraisia ystäviäni, jotka tekivät tämän mahdolliseksi; majoittivat, hoivasivat, jakoivat, ilahduttivat!
Tunnen muuttuneeni, avautuneeni, saaneeni himpun ymmärrystä lisää, ehkä suvaitsevaisuuttakin. Avauduin taas luovuuden runsaaseen virtaan. Iloa ja kiitollisuutta tunnen kun olen saanut kasvaa Luovien Siskojeni rinnalla ja pursuan ylpeyttä Siskoistani! He ovat niin taitavia, luovia, osaavia, herkkiä, kauniita, monipuolisia, inhimillisiä. lämpimiä. Laatusanat eivät edes riitä kertomaan kaikkea.
kiitän lämpimästi ja nöyrästi kaikkia, keitä sain kohdata Galleria Allissa!
Kiitän myös lämpimiä ja vieraanvaraisia ystäviäni, jotka tekivät tämän mahdolliseksi; majoittivat, hoivasivat, jakoivat, ilahduttivat!
lauantai 20. helmikuuta 2010
tunteiden kerste Galleria Allissa Keravalla
Neljä luovaa sisarusta Ilona Suojama Jyväskylästä,Susa Pulliainen Hyvinkäältä,Riitta Ressler ja Else-Maj Mannerheimo Keravalta kokoavat Galleria Alliin persoonallisen näyttelyn.Tarjolla maalauksia,puuhun koverrettuja mandaloita sekä tilateos "tunteiden tiipii",jonka alkuvalmistelussa on ollut Sompion koulun oppilaita mukana. Tunteiden kerste tarjoilee näyttelyn lisäksi luovia välineitä tunteiden käsittelyyn.Teoksilla halutaan ottaa kantaa tämän päivän tilanteeseen. Onko nuorille purkukanavia tunteilleen. Miten on turvallisuuden ja luottamuksen ilmapiirin laita, ottavatko aikuiset osaa nuoren elämäntilanteisiin. Mistä hän ottaa mallinsa elää.Kaverit ovat tärkeitä! Kannattaako tunteilu? Kantaako tunteet pimeästä, perkeleistä, rohkeaan ja suoraan dialogiin, iloon ja elämänhaluun. Näkökulmia tuovat tekijöiden omat kokemukset ja osallisuus hyvinvointityössä ja taideseuroissa.
Taiteilijoiden yhteisöllisyys sekä luottamuksen ja kannustuksen ilmapiiri luomistyössä ovat antaneet paitsi väylän myös työkaluja suunnata eteenpäin rikkinäisen tai vaikean ajan läpi.
Töillä halutaan herätellä ja pysäyttää katsoja/kokija omien tunteidensa äärelle ja syvyyksiin. Tunnistaa, hyväksyä ja ilmaista tunteensa. Tunteet ovat tienviittoja, joita seuraamalla löydämme perille omaan itseemme ja eheämpään elämään. Kasvuun. Tunteiden ei pidä hallita vaan ne ovat kersteenä; kantavat meitä tuimien pakkasten ja tuiskun jälkeen kohti kevään heräämistä ja toivoa, kesän kukoistusta ja lämpöä, syksyn satoa ja maatumista, talven purevuutta ja pimeyttä. Elämän kiertokulkua.
Teemapäivänä 03.03.10 klo 12-18 taiteilijat ovat paikalla ja kaikille kävijöille luvassa ohjelmaa tasatunnein. Tunteiden tiipiissä tapahtuu,luovaa tanssia ja rummuttelua.
Näyttelyn aikana Alliin on mahdollista tuoda tarpeettomia taiteilijavälineitä, jotka toimitetaan myöhemmin keväällä Pietariin katulapsien iloksi.
Tunteiden kerste näyttely Keravalla Galleria Allissa 23.2-7.3.2010
Avoinna ti-pe 12-18 ja la-su 12-16
Taiteilijoiden yhteisöllisyys sekä luottamuksen ja kannustuksen ilmapiiri luomistyössä ovat antaneet paitsi väylän myös työkaluja suunnata eteenpäin rikkinäisen tai vaikean ajan läpi.
Töillä halutaan herätellä ja pysäyttää katsoja/kokija omien tunteidensa äärelle ja syvyyksiin. Tunnistaa, hyväksyä ja ilmaista tunteensa. Tunteet ovat tienviittoja, joita seuraamalla löydämme perille omaan itseemme ja eheämpään elämään. Kasvuun. Tunteiden ei pidä hallita vaan ne ovat kersteenä; kantavat meitä tuimien pakkasten ja tuiskun jälkeen kohti kevään heräämistä ja toivoa, kesän kukoistusta ja lämpöä, syksyn satoa ja maatumista, talven purevuutta ja pimeyttä. Elämän kiertokulkua.
Teemapäivänä 03.03.10 klo 12-18 taiteilijat ovat paikalla ja kaikille kävijöille luvassa ohjelmaa tasatunnein. Tunteiden tiipiissä tapahtuu,luovaa tanssia ja rummuttelua.
Näyttelyn aikana Alliin on mahdollista tuoda tarpeettomia taiteilijavälineitä, jotka toimitetaan myöhemmin keväällä Pietariin katulapsien iloksi.
Tunteiden kerste näyttely Keravalla Galleria Allissa 23.2-7.3.2010
Avoinna ti-pe 12-18 ja la-su 12-16
torstai 11. helmikuuta 2010
Suomen hallitus yksityistämässä Suomen pohjavesiä monikansallisille yhtiöille!
Marko Sihvonen nälkälakossa tärkeän asian puolesta.
kaikki henkinen tukeni hänelle.
(mainos ennen haastattelua on tosi mauton!)
http://www.nelonen.fi/external/radiorock-videot?vt=video&vid=63325
tässä viralliset Markon sivut: http://www.supportmarkosihvonen.com/
kaikki henkinen tukeni hänelle.
(mainos ennen haastattelua on tosi mauton!)
http://www.nelonen.fi/external/radiorock-videot?vt=video&vid=63325
tässä viralliset Markon sivut: http://www.supportmarkosihvonen.com/
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
kosketus
Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään
tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima
-Tommy Tabermann-
Niinpä.
Jos hyväilyt puuttuva elämästä, puuttuvat usein ihmeetkin. Puuttuu se täyteläisyys ja pehmeys joka parantaa ja voimauttaa. Puuttuu se hellyys ja lämpö joka uudistaa ja saa kukoistamaan. Ilman ihokosketusta itse hämärtyy, minäkuva sumenee tai vääristyy. Ihminen tarvitsee peiliä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunteakseen itsensä kokonaiseksi, ehjäksi. Nähdäkseen ja tunteakseen itsensä.
Kosketuksen kaipuu saa ihmisen kerjäämään rakkautta ja kutistamaan tai väkisin tunkemaan itsensä liian pieneen tai väärän muotoiseen muottiin. Kosketuksen puute kiristää mieltä ja kehoa.Lopulta sairastuttaa.
Tohtori Milona määrää: kosketelkaa toisianne ja voikaa hyvin!
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään
tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima
-Tommy Tabermann-
Niinpä.
Jos hyväilyt puuttuva elämästä, puuttuvat usein ihmeetkin. Puuttuu se täyteläisyys ja pehmeys joka parantaa ja voimauttaa. Puuttuu se hellyys ja lämpö joka uudistaa ja saa kukoistamaan. Ilman ihokosketusta itse hämärtyy, minäkuva sumenee tai vääristyy. Ihminen tarvitsee peiliä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunteakseen itsensä kokonaiseksi, ehjäksi. Nähdäkseen ja tunteakseen itsensä.
Kosketuksen kaipuu saa ihmisen kerjäämään rakkautta ja kutistamaan tai väkisin tunkemaan itsensä liian pieneen tai väärän muotoiseen muottiin. Kosketuksen puute kiristää mieltä ja kehoa.Lopulta sairastuttaa.
Tohtori Milona määrää: kosketelkaa toisianne ja voikaa hyvin!
torstai 21. tammikuuta 2010
Vuosi vaihtui ekohengessä
Uudella vuosikymmenellä ollaan. Vaihdoin vuosinumeroita kauniissa Keuruun ekokylässä. Kiitos ja tervehdys rakkaille ystäville sinne! Vuoden ensimmäisenä päivänä auringon reitti taivaan rannalla oli todella valokuvauksellinen. Eikä minulla ollut kameraa mukana...
Jäin pohtimaan yhteisöeloa. Miten keskellä kymmeniä ihmisiä voi kuitenkin tuntea itsensä yksinäiseksì? Onko huomaavaisuus toisia kohtaan kääntynyt välttelyksi? Ruokailu on ainut hetki, jolloin hetkeksi kaikki istahdetaan saman pöydän ääreen. Mutta kolmevuotiaan kanssa ei sitä ylellisyyttä kauaa kestä. Kun oikeastaan ei ole kenenkään vieras ja tavallaan kaikkien vieras, on vähän orpo ja irrallinen olo. Kun en vielä tunne kaikkia ja koen helposti syyllisyyttä kun häiritsen lapseni kanssa toisten rauhaa.
Olihan toki myös ihania kohtaamisia, hetkiä, jolloin koin läsnäoloa, läheisyyttä ja lämpöä. Varsinkin A:n ja OP:n kanssa.
Vuosi on alkanut myös yhteistaidenäyttelyn suunnittelulla Luovien Siskojen kera. Antoisaa, innostavaa ja haastavaa. Määränpää lähestyy, sitä kohti on jo toista vuotta suunnattu. Tuntuu hyvältä.
Uusia työhaasteita ja ihmissuhdehaasteita. Omien voimavarojen uudelleen etsimistä ja löytämistä. Anteeksi antamisen opettelua uudelleen ja uudellleen. Aina kun luulen oppineeni, tulen uuden haasteen eteen. Anteeksi antaminen kuitenkin parantaa ja vapauttaa. Aina se ei vain ole niin helppoa, pyytetön vilpitön anteeksianto ilman mitään odotuksia toiselta osapuolelta. Ilman, että toinen osapuoli edes pyytää anteeksi. Mutta vain sen kautta voi eheytyä itse ja antaa tilaa uudelle hyvälle elämässään. Ja sitä hyvääkin onnekseni tuntuu tulevan!
Jäin pohtimaan yhteisöeloa. Miten keskellä kymmeniä ihmisiä voi kuitenkin tuntea itsensä yksinäiseksì? Onko huomaavaisuus toisia kohtaan kääntynyt välttelyksi? Ruokailu on ainut hetki, jolloin hetkeksi kaikki istahdetaan saman pöydän ääreen. Mutta kolmevuotiaan kanssa ei sitä ylellisyyttä kauaa kestä. Kun oikeastaan ei ole kenenkään vieras ja tavallaan kaikkien vieras, on vähän orpo ja irrallinen olo. Kun en vielä tunne kaikkia ja koen helposti syyllisyyttä kun häiritsen lapseni kanssa toisten rauhaa.
Olihan toki myös ihania kohtaamisia, hetkiä, jolloin koin läsnäoloa, läheisyyttä ja lämpöä. Varsinkin A:n ja OP:n kanssa.
Vuosi on alkanut myös yhteistaidenäyttelyn suunnittelulla Luovien Siskojen kera. Antoisaa, innostavaa ja haastavaa. Määränpää lähestyy, sitä kohti on jo toista vuotta suunnattu. Tuntuu hyvältä.
Uusia työhaasteita ja ihmissuhdehaasteita. Omien voimavarojen uudelleen etsimistä ja löytämistä. Anteeksi antamisen opettelua uudelleen ja uudellleen. Aina kun luulen oppineeni, tulen uuden haasteen eteen. Anteeksi antaminen kuitenkin parantaa ja vapauttaa. Aina se ei vain ole niin helppoa, pyytetön vilpitön anteeksianto ilman mitään odotuksia toiselta osapuolelta. Ilman, että toinen osapuoli edes pyytää anteeksi. Mutta vain sen kautta voi eheytyä itse ja antaa tilaa uudelle hyvälle elämässään. Ja sitä hyvääkin onnekseni tuntuu tulevan!
torstai 7. tammikuuta 2010
Tuskasta matkalle kasvuun
Elämän tuskaiset ja kipeät hetket ovat maaperän muokkausta uudelle kasvulle. Vanha pinta kynnetään maan sisään, pinta rikotaan odottamaan uutta kasvua, uusia siemeniä. Madot ovat myös tärkeita maaperän kuohkeana säilymisessä, ilmavan juuriston hengissä pysymisessä.
Kipeitä hetkiä voi purkaa maalaamalla. Uutta kasvua kohti voi myös suunnata pensselin kanssa. Minulla ne toimivat. Olo helpottuu kummasti kun saa purettua tuskaa ulos ja työstää niitä kuvan muotoon ja varsinkin värin avulla.
Tässä eilisen terapiamaalauksen satoa. Kiitos tyttäreni, joka vaati meitä maalaamaan. Hänen upea kuvansa ensimmäisenä.
Kipeitä hetkiä voi purkaa maalaamalla. Uutta kasvua kohti voi myös suunnata pensselin kanssa. Minulla ne toimivat. Olo helpottuu kummasti kun saa purettua tuskaa ulos ja työstää niitä kuvan muotoon ja varsinkin värin avulla.
Tässä eilisen terapiamaalauksen satoa. Kiitos tyttäreni, joka vaati meitä maalaamaan. Hänen upea kuvansa ensimmäisenä.
yksityiskohta työstä "tuska"
matkalla kasvuun
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)