Jeesustelua

Jeesus.
Siinäpä sana joka saa varmaankin lähes kaikki ihmiset reagoimaan jollain tavoin.
Kristitylle Jeesus on Pelastaja, Jumalan Poika joka kuoli syntiemme anteeksiantamiseksi. Ilon lähde, turva ja auttaja.
Ateistille Jeesus on kirosana. Se on jotain tekopyhää ja tuomitsevaa.
Juutalaisille Jeesus on profeetta muiden profeettojen joukossa.
Joillekin Jeesus on vääräuskoisuuden symboli, jotkut pitävät samanlaisena satuolentona kuin nukkumattia tai joulupukkia.

Usealla ihmisellä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Kyllä, Hänelle puhellaan eli rukoillaan päivittäin. Ei vain ns iltarukousta vaan Hän on läsnä joka hetkessä ja Hän vastaa rukoukseen. Sellaisten ihmisten silmissä loistaa ilo ja rauha.
Miksi toiset taas pelkäävät Häntä ja sitä ilon huumaa ja sisäistä rauhaa jota Hän tuo täyttäessään ihmisen Pyhällä Hengellä? Pelko on ehkä se avainsana. Onko pelko saatanasta? Pelko oman tahdon menettämisestä. Mutta sitähän usko ei ole. Aito usko. Pyhällä Hengellä täyttyminen. Jeesus opetti rakastamaan (=auttamaan ja palvelemaan) jokaista lähimmäistä, antamaan kaiken anteeksi ja olemaan tuomitsematta ketään. Olemaan ylentämättä itseään toista paremmaksi. Ulkokultaiset "farisealaiset" tuomitsevat, ei Jumala tai Jeesus.

Wikipedia sanoo:
Jeesus Nasaretilainen, kristittyjen Jeesus Kristus, oli Uuden testamentin mukaan juutalainen uskonnollinen uudistaja ja kristinuskon Jumalan Jahven poika, joka tuomittiin Jerusalemissa kuolemaan ristiinnaulitsemalla.

Jeesuksesta kertovia kirjallisia lähteitä ei ole Jeesuksen oletetulta elinajalta (ajanlaskun alussa n. 7–2 eaa. – n. 26–36 jaa.), eikä häneltä tunneta omia kirjoituksia. Kertomuksia Jeesuksen elämästä koottiin yhteen ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla. Pääasiallisia lähteitä Jeesuksen elämästä ovat Uuden testamentin evankeliumit.

Kristinuskon mukaan Jeesus on maailman vapahtaja, Vanhan testamentin ennustuksien Messias ja Jumalan ainoa poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit kuolemallaan ja voitti kuoleman ylösnousemuksellaan. Muslimit pitävät Jeesusta profeettana.

Jeesuksesta käytetään myös nimeä Kristus, joka on peräisin kreikan sanasta Χριστός kʰristos, ja käännös heprean sanasta Messias, voideltu eli siunattu. Sanaa voideltu käytetään Vanhassa testamentissa alkujaan Israelin kuninkaista.[2] Myöhemmin sana vakiintui tarkoittamaan nimenomaan profeettojen ennustamaa tulevaa vapauttajakuningasta. Kristus-nimestä johdettiin myöhemmin Kristuksen seuraajia tarkoittava nimitys kristitty. Monet taiteilijat ovat käyttäneet Jeesusta ja hänen elämäänsä teostensa aiheina.[3]


Iltalehdesä julkaistiin tällainen tarina:
Nykykirkon luomissa mielikuvissa Jeesus on itsevarma vapahtaja, pitkä ja komea pitkätukkainen mies, joka kiertää maata tekemässä ihmeitä ja käännyttämässä ihmisiä.
Todellisuudessa oikea historiallinen Jeesus oli kuitenkin aikanaan vihattu ja pelätty anarkisti, joka kyseenalaisti kaikki aikansa opit ja auktoriteetit ja julisti Jumalan armoa juuri niille ihmisille, joita kristityiksi nykyään itseään kutsuvat usein vihaavat ja halveksivat.
Ruotsalainen kirjailija Jonas Gardell tutki vuosien ajan historiallista Jeesusta ja nyt häneltä on ilmestynyt kirja, jossa Gardell paljastaa Jeesuksen todellisen luonteen.

Köyhä ja hampaaton
Gardellin mukaan ainoa mitä voimme todella tietää oikeasta historiallisesta Jeesuksesta, jonka oikea nimi ei muuten edes ollut Jeesus vaan Joosua, on se, että hän oli rutiköyhä, lukutaidoton ja koditon, lyhyt ja hampaaton mies, joka opetti ihmisiä pari kuukautta ja joka lopulta teloitettiin rikollisena. Ei mitään sen enempää.
Jeesus oli juutalainen, tosin kapinallinen, sillä hän ei noudattanut kovinkaan tarkasti puhdistautumissääntöjä eikä sapattia. Eikä Jeesus todellakaan yrittänyt olla perustamassa uutta uskontoa. Hän oli vain ilmoittamassa siitä, että israelilaisten Jumalan valtakunnan aika oli vihdoin koittanut. Hän ei ollut itsevarma vaan epävarma ja surullinen siitä, ettei hänen puheitaan otettu todesta.
Jeesus piittasi vain juutalaisista. Pakanoita hän vertasi jopa koiriin. Niinpä Jeesuksen pelastus ei edes kuuluisi kenellekään muille kuin juutalaisille. "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten", Jeesus sanoi Matteuksen mukaan.

Toinenkin Jeesus
Jeesus Nasaretilainen ei suinkaan ollut ainoa profeetta, joka temmelsi ajanlaskumme alussa Israelissa. Useat muutkin julistivat Jumalan valtakunnan tuloa ja tekivät ihmetekoja sekä kapinoivat roomalaisia ja papistoa vastaan. Jeesus Nasaretilaisen lisäksi Jerusalemissa vaikutti hieman hänen jälkeensä muiden muassa Jeesus bin Ananias.
Tämä Jeesus ei kuitenkaan luonut samanlaista uskontoa, ehkä sen takia, että häntä ei teloitettu dramaattisesti ristillä vaan yksinkertaisesti pidettiin hulluna ja piestiin roomalaisten toimesta.

Sylkekää sokeita
Gardellin tutkimuksen mukaan historiallinen Jeesus ei suinkaan halunnut että häntä palvotaan vaan että häntä seurataan. Jeesuksen rukoilemisen sijasta ihmisten pitäisikin siis luopua kaikesta omaisuudestaan ja omaisistaan ja lähteä kiertämään maailmaa, parantamaan sairaita, herättämään kuolleita ja ajamaan pois pahoja henkiä.

Jumalan armo
Gardell uskoo laajan tutkimuksensa perusteella, että todennäköisesti monet myöhemmissä kirjoituksissa kuten evankeliumeissa Jeesuksen sanomaksi väitetyistä lauseista ovat tosiaan suurin piirtein sellaisia kuin tämä historiallinen hahmo Joosua sanoi. Niitäkin kuitenkin leimaavat tekstien kirjoittajien omat näkemykset. Sen sijaan monet Jeesuksen teot, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa on todennäköisesti vain kopioitu hieman muunneltuina Vanhan testamentin tarinoista.

Siinä missä historiallinen Jeesus ja hänestä meille annettu kuva eroavat toisistaan merkittävästi, myös hänen sanomaansa on vuosien saatossa vääristelty ja yritetty muokata kirkolle sopivampaan suuntaan. Jeesus ei suinkaan vihannut syntisiä, päinvastoin. Hän ei vaatinut ketään katumaan syntejään eikä jättämään syntistä elämäänsä. Ainoa vaatimus taivaaseen pääsylle oli Jeesuksen mukaan usko Jumalan rakkauteen.
Jeesuksen mukaan tietä Jumalan valtakuntaan kuljetaan rakastamalla, anteeksi antamalla ja olemalla tuomitsematta muita. Jumala on rakkaus, ja sen vastakohtia ovat viha ja pelko.
Jeesus ei ole pankkiirien, poliitikkojen, professoreiden eikä edes pappien profeetta. Hän on syrjittyjen, syntisten, halveksittujen, yksinäisten, sairaiden, kodittomien, rikollisten, homojen, huorien, narkomaanien ja unohdettujen profeetta. Vv

JUHO RISSANEN
juho.rissanen@iltalehti.fi


JEESUS HISTORIAN HENKILÖNÄ - RAAMATUN ULKOPUOLISET LÄHTEET

Matti Kankaanniemen kirjasta Nasaretilaisen haaste (2000)
© Suomen Helluntainuoret ry.
Tätä artikkelia saa levittää vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin.

1.1 Jeesus historiallisena henkilönä

Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua tosiasioilla!

Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3

Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.

Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.
lisää:http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html